maanantai 20. huhtikuuta 2015



Relation between me and my mother: before and nowadays

Hei pitkästä aikaa, ihanat! Tuhannet ja taas tuhannet anteeksipyynnöt, että en viikonloppuna kirjoitellut: pikkuserkuilta saatu kevätflunssa päätti iskeä kyntensä minuun. Kieltämättä olo ei tänäänkään ole ollut paras mahdollinen, mutta ajattelin silti kirjoittaa samankaltaisesta aiheesta kuin torstaina, tällä kertaa suhteestani äitiini.
                      Minulla ja äidilläni on aina ollut hyvin läheiset välit. Tämä on herättänyt huolta monien lääkärien ja muiden ammattiauttajien keskuudessa, minkä vuoksi suorastaan hämmästyimme kuullessamme yhden lastenlääkärin (joka ohjasi minut osastolle) sanovan minulle 15-vuotiaana, että vielähän sitä ehtii olla ”äidin tyttö”. Pienenä äiti oli – tietty - suurin idolini, halusin olla kaikessa samanlainen kuin hän. Äidin luokse menin aina, kun kaaduin tai ”masu oli pipi”. Joskus terapiassa puhuttiin siitä, että äiti on (tiedostamatta tai tietoisesti) pyrkinyt niin sanotusti käärimään minua pumpuliin. Tälle on kaksi pääsyytä: olen koko ikäni ollut hyvin tapaturma-altis – ja olen tyttö. Eritoten osastoaikana äidin merkitys elämässäni oli valtava. Hymy nousee huulilleni kun esimerkiksi muistelen rutistaneeni häntä, kun hän tuli pitkästä aikaa tapaamassa minua ja piristämässä päivääni.
                      Vielä nykyäänkin meillä on loistavat ja lämpimät välit – vaikkakin postauksistani ehkä toisinaan välittyy sellainen kuva, että äiti ei ymmärrä mitään. Välillä on spekuloitu, olisiko läheinen suhde ja äidin hivenen ”holhoava” käytös vaikuttanut pakko-oireisen häiriöni puhkeamiseen. Myönnän, että se lienee ollut osasyy, mutta syitä on lukemattomia. Yleensä olemme tosi samalla aaltopituudella, mutta on yksi asia, mistä lähes poikkeuksetta saadaan aikaiseksi riita: vaatteiden ostaminen (ellen sitten satu olemaan hyvällä tuulella). Tuntuu, että äiti ei ymmärrä, miten järjettömän ahdistunut olen nähdessäni peilikuvani.. Tästä huolimatta: rakas äiti, rakastan sinua nyt, aina & ikuisesti. ♥
                      ”Äitipostaus” tänään, huomenna taas jotain uutta. Joskus voisin kertoilla myös suhteesta isääni – jos uskallan.. Hyvää yötä ihanat, keväisiä unia! ♥ P.S. En osannut valita jompaa kumpaa, joten: https://www.youtube.com/watch?v=RxT5NwQUtVM ja https://www.youtube.com/watch?v=6C1dHGB7J94

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti