Working with elder people >< working with small children

Superia sunnuntai-iltaa, rakkaat lukijat! Minne se melkein viikko hurahti? No, tänään ajattelin tarinoida siitä, millaista oli työskennellä palvelutalossa – ja verrata sitä työhön 1-2,5-vuotiaiden lasten parissa. [Varoitus: tästä(kin) tulee aika lyhyt postaus kun huomenna on taas töitä ja nyt on suhteellisen myöhä..] Eiköhän aloitella.

                      Halusin olla aktiivinen työnhaun suhteen, joten otin yhteyttä Työvoimatoimistoon. Sieltä sain vinkin, että kannattaa hakea työharjoittelupaikkaa à aktiivinen työnhakija saa paremmin työmarkkinatukea. Aloitin edellisessä työpaikassani, palvelutalossa, 17.8.2015. Myönnän, että ihastuin paikkaan heti ensimmäisestä työpäivästäni alkaen! Se oli niin kodinomainen ja viihtyisä, niin lämminhenkinen. Työskentelin puolet ajasta (1,5 kuukautta) keittiöllä muun muassa tiskaten ja jakaen salaattia, sekä tarjosin vapaa-ajan viriketoimintaa juontamalla bingon tiistaisin. Lisäksi osallistuin muuhunkin yhteiseen toimintaan, imuroin ja kävin asiakkaiden kanssa ulkona. Loput ajasta työskentelin sitten varsinaisella hoitopuolella, pääasiassa kulkien hoitajan matkassa auttelemassa käytännön askareissa. (Voin muuten sanoa, että käsivoimat kasvavat kohisten, kun työntää pyörätuolia kerran, pari viikossa kolmen kuukauden ajan!) Opin paljon tärkeitä asioita, ja tykkäsin aivan hirveästi olla siellä. ♥ Kyynel meinasi tipahtaa poskelle, kun vanhukset – ja hoitajat – piti hyvästellä..

                      Työni päiväkodissa on ”hivenen” erilaista, mikä saattaa johtua siitä, että nämä kaksi työtä ovat elämänkaaren eri päissä.. En voi vielä oikein sanoa, mitä työtehtäviini kuuluu kun olen ollut täällä vasta niin vähän aikaa, mutta auttelen varsinaisia hoitajia vähän siinä sun tässä. Lapset ovat tosi ihania! ^_^

                      Tällainen työntäyteinen kirjoitus tänään, kirjoittelen taas viimeistään keskiviikkona. Hyvää yötä kaikille, olette ihania! ♥ Ja hei: kommentoikaahan rohkeasti! P.S. Kuuntelin pitkästä aikaa kappaletta, josta muodostui yksi suosikeistani ala-asteen ranskantunneilla - satumaisen melodian vuoksi; ranskanlukijat ymmärtävät, mistä tässä lauletaan: https://www.youtube.com/watch?v=hJkfOlBJXto

How does irritable bowel syndrome affect my life?

Myöhäinen tervehdys, rakkaat lukijat! (Ei kerta kaikkiaan nukuta, vaikka pitäisi jo pistää maata..) Ajattelin omistaa tämän postauksen IBS:lle eli ärtyvän suolen oireyhtymälle ja sille, miten se vaikuttaa elämääni.

Huhtikuussa aloin ihmetellä, miksi vatsani oli välillä sekaisin kuin seinäkello, välillä taas ihan normaali. Myös jatkuva vatsakipu ja vatsan murina aiheuttivat kulmien kurtistelua ja pään raapimista. Muistan, että lakkiaisia edeltävä yö oli aivan kauhea, nukuin ehkä kolme tuntia kun vatsa oli niin sekaisin.. Silloin pelkäsin, että kyseessä on vatsatauti, joka pilaa lakkiaiseni. Nyt tajuan, että IBS vain oli pahana: lakkiaisista oli aikamoinen stressi ja olin syönyt edellisenä päivänä paljon kaikkea sellaista, mikä ei ollut laktoositonta. Lisäksi painon putoaminen astui syksyllä mukaan kuvioihin – mistä syystä suutahdin itselleni, luulin että se on oma vikani – mutta ajattelin sen johtuvan aika fyysisestä työstä.

                      Syyskuussa uskaltauduin vihdoin lääkäriin. Siellä tehtiin ensin perusverikokeet, jotka kaikki olivat normaalit. 15. syyskuuta koitti hetki, jota olin pelännyt jo ensimmäisestä lääkärikäynnistä alkaen: gastroskopia eli vatsalaukun tähystys. Tutkimuksen suorittanut lääkäri sanoi, että suoriuduin siitä ”mallikkaasti”, mutta omasta mielestäni se oli ihan kamala kokemus. Koepalojen ottaminen ei tuntunut miltään, mutta oli inhottavaa, kun nielu puudutettiin pahanmakuisella puudutusaineella, jotta saisin kameraletkun niellyksi.. Koska tähystyksessä ei näkynyt keliakiaa eikä muuta, lääkäri päätteli oirekirjoni perusteella että kyseessä on ärtyvän suolen oireyhtymä. Oli aika helpottavaa saada jokin diagnoosi, vaikka olin miettinyt sitä itsekin.

                      Nykyään IBS vaikuttaa elämääni vähän niin ja näin. Viime päivinä olen joutunut taas miettimään miltei jokaista suupalaa, sillä vatsa on oikutellut aika paljon.. Miten tämä vaikuttaa syömishäiriööni? Siten, että ennen diagnoosia pystyin vihdoin syömään lähes kaikkea, nyt ruokavalioni on tosi rajoitettu. En esimerkiksi pysty enää syömään muita viljoja kuin kauraa, leivätkin ovat aina gluteenittomia tai 100-prosenttista kauraa. Tämä aiheuttaa sen, että vatsalaukku on pienentynyt ja paino päässyt laskemaan..

                      Tällainen postaus tänään, huomenna en luultavasti kirjoittele kun on harkat ja töissä varmaan taas aika rankkaa. Hyvää yötä, ihanat! ♥ P.S. Loppuun tällainen infopläjäys: https://www.youtube.com/watch?v=2f68gbs6Hm8

Back to business; changes!

Heippa – pitkästä aikaa – ihanat! Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen uudelleen, joskaan en tiedä, kuinka pitkäksi aikaa.. Tänään valotan muutoksia, joita suht lyhyessä ajassa on tapahtunut.

                      Kuten ”lopetuspostauksessani” kerroin, olen ollut töissä 17. elokuuta saakka; 16. marraskuuta asti palvelutalossa ja siitä eteenpäin – toistaiseksi jouluun asti - päiväkodissa. Näistä molemmista työpaikoista ajattelin kertoa tulevissa postauksissa. Muitakin merkittäviä muutoksia on tapahtunut, joista ensiksi mainittakoon omaan kämppään muuttaminen 3. lokakuuta – tästäkin lisää seuraavissa postauksissa! Eräs ”ei niin mukava” muutos on diagnoosi IBS:stä eli ärtyneestä suolesta, josta siitäkin saatte lukea omassa kirjoituksessaan..

                      Tämä postaus on tarkoituksella näin lyhyt, kohta lähden nukkumaan. Oikein ihanaa yötä kaikille! ♥ P.S. Virittäytymistä jatkuvasti lähestyvän joulun tunnelmaan: https://www.youtube.com/watch?v=KKSBssJoJg8