”Childhood made of glass”

Flunssaista sunnuntaita, ihanat lukijani (nappasin rakkaalta viestimieheltäni flunssan)! Minua ei pitkään aikaan ole hävettänyt näin paljon; viimeisin postaus on näemmä ilmestynyt VIIME VUODEN SYYSkuussa..! Sille on monia syitä, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja julkaista tekstiä. Kuten ehkä osa teistä tunnistaa, tämä postaus käsittelee ”lasista lapsuutta” – eli alkoholin väärinkäyttöä vanhemman taholta. Aihe on minulle rankka, joskin olen jo pitkään halunnut avata teille tätä ”mörköä”..

                      Muistan elävästi, että lapsuudessa erityisesti juhannuksia varjosti pelko isän juomisesta. Liian monta kertaa nimittäin oli käynyt niin, että alkoholi maistui isälle vähän turhan hyvin, ja hän oksensi humalassa minun sänkyyni (noissa tilanteissa minä nukuin äidin vieressä ja isä minun sängyssäni). Muistan myös erään juhannuksen, kun kiipesin entisen parhaan ystäväni isän syliin ja kysyin, miksi aikuisten on aina pakko juoda; viereisestä huoneesta kuulunut oksentamisen ääni kertoi isän menneen taas liian pitkälle. Juhannuksen lisäksi isä tuntui innostuvan juomaan liikaa myös erään tuttavapariskuntamme sekä tätini ja hänen miehensä seurassa (mitä valitettavasti tapahtuu edelleen). Isästä tuli kännissä ollessaan esille kaksi eri puolta: nallekarhu ja pelottava hirviö. Minulle on jäänyt erinomaisesti mieleen eräs ”aikuisten ilta”, kun olin jo menossa nukkumaan. Sanoin keittiössä istuneille isälle ja vieraille, että ei tarvitse laskea volyymia, olen kyllä tottunut nukkumaan myös melussa. Leukani melkein tippui lattiaan, kun isä tokaisi, että ”on se tuo meidän Heini niin ihana ja huomaavainen”! Valitettavasti tuosta nallekarhusta tuli usein hetkessä se pelottava hirviö; valmis aloittamaan väittelyn pienestäkin väärin sanotusta termistä ja kirosanoja lenteli jopa enemmän kuin selvinpäin (erittäin vahvat mielipiteet).. Kolmisen vuotta sitten uskaltauduin kertomaan äidille, miltä isän juominen on minusta tuntunut. Yritin saada hänet ymmärtämään, että joudun pelkäämään ja olemaan varpaillani joka kerta, kun isä juo; alkoholinkäyttö aiheuttaa isälle myös tasapainon heikkenemistä à monen monta kertaa hän on kaatunut lyöden päänsä ja kerran hän reväytti lonkan ojentajansa yritettyään kännissä spagaattia – siinä tietenkään onnistumatta. Äiti väitti ymmärtävänsä, mutta tiesin kyllä, että ei hän oikeasti ymmärtänyt..

                      Nykyään isän juominen pysyy hyvin aisoissa, paitsi silloin, kun saman pöydän ääressä istuu isän lisäksi tuttavapariskunta tai tätini ja hänen miehensä. Isä ei oikeastaan juo käytännössä lainkaan, mistä on itse asiassa kiittäminen äidin syöpää. Äiti ei nimittäin sytojen takia pysty nauttimaan ollenkaan alkoholia ja luulen, että isäkin on solidaarisuudesta juomatta. Myös viime juhannuksena isä oli ”kiltisti”.

                      Pahoittelen rankkaa sisältöä, mutta tuntui tärkeältä avautua tästä aiheesta. Vielä minä joskus kerron myös siitä mielipiteestäni kauneusleikkauksiin.. :D Nyt lähden iltapalalle ja sitten nukkumaan, hyvää yötä ihanat! P.S. Yksi koskettavimmista videoista, jotka olen nähnyt: https://www.youtube.com/watch?v=4y-CBtzAsWM