Dear diary – part 2
Tervehdys todella pitkästä aikaa, rakkaat lukijat! <3 Kuten olette varmaan huomanneet, minusta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Mitään ei ole sattunut, mutta ajatukseni pyörivät aika lailla keskiviikkona siintävien pääsykokeiden ympärillä.. (Tein aiheesta itselleni prosenttilaskutehtävän;“Heinin päässä pyörii 172 ajatusta, joista 95 % liittyy matematiikan osuuteen pääsykokeissa. Kuinka moni Heinin ajatuksista liittyy matematiikkaan?” “Vastaus: noin 163 ajatusta.”)
Minulla on myös huoli isoäideistäni, sillä kumpikaan heistä ei voi juuri nyt kovin hyvin. Koska en nyt keksi, mistä kirjoittaisin, ajattelin liittää tähän tekstin vanhasta päiväkirjastani osastoajalta, kun sen tässä yksi päivä löysin:
"Tervehdys taas, rakas päiväkirjani! :) 26.8.2011 (perjantai) Tämän päivän kulku oli seuraavanlainen: Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kello 06.40, kävin WC:ssä, harjasin hiukset, pesin ja hoidin kasvot, käytin peitepuikkoa, laitoin rasvat, pukeuduin ja petasin pedin. Sen jälkeen kirjoitin Demi-kalenteriini. Odottelin pienen hetken, ennen kuin minua kehotettiin siirtymään aamupalalle. En halunnut mennä suoraan syömään, joten jäin lueskelemaan lehtiä – kunnes Aina havaitsi minut. Minun ei siis auttanut kuin pakottaa itseni syömään mannavelliä mandariinin kanssa, ja juomaan kaksi lasillista maitoa. Aamupalan jälkeen sain aamulääkkeet, joihin kuuluu tästä aamusta lähtien yksi Sertralin-tabletti lisää, ja ratkoin kryptoja lähes puoli kymmeneen saakka! Onneksi ehdin kuitenkin harjata hampaat, ennen kuin kävin oikein mukavan omahoitajakeskustelun Ainan kanssa. :) Puhuimme pääasiassa 'osteoporoosin' synnyttämistä mielikuvista ja tunteista, mutta jotenkin kummasti ajauduimme juttelemaan myös lelukoirieni rooleista ja näkemästäni painajaisesta... :D Koska lounaaseen oli vielä noin reilut puoli tuntia, menin huoneeseeni ratkomaan kryptoja musiikin säestyksellä. Yhdeltätoista oli aika syödä lounaaksi kaksi perunaa, nakkikastiketta, kukkakaalia, 'raastesekoitusta', ruisleipää margariinilla, kaksi lasia maitoa ja jogurtti. Lounaan jälkeen jäin poikkeuksellisesti kahdeksi tunniksi nauramaan Aamun, Aavan ja Ailan kanssa, sekä ratkomaan kryptoja. ;) Yhden aikoihin aloin tuijotella kelloa hiukan huolestuneena, sillä muistin, että kohta olisi perhetapaaminen. Onneksi se olikin vasta puoli kahdelta, että Äiti ja Isi eivät myöhästyneet! Odotimme jännittyneinä kymmenen minuuttia, pääsisinkö minäkin mukaan tapaamiseen (niin kuin viimeksi) – mutta en päässyt. ;( Niinpä tyydyin vain ratkomaan kryptoja kahteen asti, kunnes Aini toivotti minut tervetulleeksi Hawajille maistamaan suomalaisista marjoista tehtyä vanukasta, toisin sanoen pyysi minut lääkekansliaan ottamaan ravintolisän... Voi pojat, että meillä oli hauskaa! :D Mutta suunnilleen puoli kolmelta tunnelma muuttui: Äiti ja Isi tulivat takaisin perhetapaamisesta. Keskustelimme pitkään siitä, kuinka monta ovea anoreksia lukitsee, kun en esimerkiksi saa olla kotona, käydä koulua, harrastaa, liikkua enkä tavata ystäviäni. Sitten, yhtäkkiä en enää kestänyt, vaan purskahdin hillittömään, mutta helpottavaan itkuun noin 15 minuutiksi. Kun olin hiukan rauhoittunut, Äiti kertoi, että hänen ja Isin oli käskemällä käsketty lähteä viikonlopuksi johonkin ihan kahdestaan. 'Maanittelujen jälkeen' päästin heidät lähtemään kotiin, ja jäin (yllätysyllätys) itse ratkomaan kryptoja puoleksi tunniksi. Päivällisellä edessäni oli tarjotin, joka käsitti lautasellisen kultaista kalkkunakeittoa, kurkkua, paprikaa, ruisleivän, margariininapin, juustoviipaleen, kaksi lasia maitoa, sekä jogurtin. Syönnin jälkeen pelasin Aamun ja Ailan kanssa kaksi erää pafkahousua ja rupattelin Mummon kanssa puhelimessa ainakin puoli tuntia. Sen jälkeen minun oli pakko saada soittaa Äidille ja kertoa, kuinka paljon rakastan häntä. Puheluiden jälkeen minun oli tarkoitus käydä suihkussa, mutta pelasinkin Buzz!-tietovisaa Aapelin ja Ainin kanssa iltapalaan asti... Söin melkein samanlaisen iltapalan, kuin eilen: paahtoleivän, jonka päälle laitoin margariinia, kalkkunaleikkeleen, juustoviipaleen ja salaatilehden, kurkkua, paprikaa, kaksi lasia maitoa ja vielä persikan. Otettuani kalaöljykapselin ryhdistäydyin, ja aloin kirjoittaa Sinuun, rakas ja tärkeä päiväkirja. :) Ei tämä voi olla totta, että TAAS on (suklaajuoman makuisen) lisäravinteen aika... Kun olen saanut sen juoduksi, aion hiukan vilvoitella suihkussa, puhdistaa kasvot, harjata hampaat, laittaa rasvat, raapustaa Demi-kalenteria ja sitä 'tunnepäiväkirjaa', lukea hetken aikaa kirjaa, sanoa iltarukouksen ja esittää samalla Taivaan Isälle kaksi pyyntöä, sekä nukahtaa. Hyvää yötä, rakas päiväkirjani! :) P.S. Minä tollo unohdin mainita, että sain tietysti myös kello kuuden ravintolisän, silloin pääsin Hawajille maistamaan saaren erikoista; banaanivanukasta... :D"
Edelleen, alkuperäistä tekstiä ei nimiä lukuunottamatta ole muokattu (nimien muuttaminen oli välttämätöntä yksityisyydensuojan säilyttämiseksi). Muistojen verestämistä tällä kertaa, katsotaan, mistä keksin tarinoida ensi kerralla.
Hyvää yötä, ihanat; nyt tämä nuori nainen lähtee iltapalalle! <3
