Reading – before and nowadays

Iloista lauantaita, ihanat! Tänään luvassa on tarinointia (muiden kuin koulukirjojen) lukemisen merkityksestä elämässäni. Eiköhän sitten aloitella.

                      Jo ennen kuin opin kunnolla lukemaan (minkä muuten opin 5-vuotiaana, sattumalta), rakastin kirjoja. Suosikkihetkiäni pienenä oli lukuhetket äidin kanssa, jolloin hän luki minulle kirjaa nimeltä Rasmus-nalle kakkusaarella. Hän antoi minun katsella kirjan kuvia kun itse luki sen tekstiä. Mukavinta oli minusta saada ”lukea” sana KAKKU joka kerran, kun se tuli vastaan! Voisi tiivistää, että ala-asteelta yläasteelle saakka luin aika lapsenmielisiä kirjoja (ellei ennalta määrättyjä teoksia äidinkielen tunneille lasketa). Tämä piirre vahvistui kun sairastuin: koska nuoruus ja aikuistuminen pelotti, halusin olla lapsi kaikin mahdollisin  Osastolla ollessani lueskelin kaikkea mahdollista, sillä aika tuppasi käymään varsinkin alussa pitkäksi. Serkkuni vinkistä luin Torey Haydenin kirjan Tiikerin lapsi; ei ehkä ihan parasta lukemista psykiatriselle osastolle – mutta jäin koukkuun kyseisen kirjailijan mukaansatempaaviin teoksiin. (Osa pitää Haydenin teoksia sosiaalipornona, sillä niiden sisältö painottuu pääosin lasten ongelmiin ja rankkoihin kokemuksiin, mutta itse en ole sitä mieltä.) Äiti myös kantoi urakalla kaikkia muita nuorille tarkoitettuja kirjoja, joita ahmin. Muistan että koskettavimmista osastolla lukemistani teoksista oli Kira Poutasen Ihana meri. Ties vaikka se olisi ruokkinut haluani parantua, kun sitä nyt tarkemmin miettii.

                      Kirjoilla on yhä tärkeä merkitys elämässäni. Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, rakastan dekkarin lukemista pihakeinussa. Tällä hetkellä suosikkeihini lukeutuvat italialaisen Donna Leonin sympaattisesta komisario Brunetista kertovat teokset, joista yhtä luen paraikaa englanniksi. Minulle myös tietokirjallisuuden lukeminen voi parhaimmillaan olla rentouttava kokemus. Esimerkkinä tästä on sairaanhoitajakoulua varten – vapaaehtoisesti – lukemani kirja Mielenterveys ja päihdetyö – Yhteistyötä ja kumppanuutta, jonka ”kerronta” oli koukuttavaa ja mukaansatempaavaa. ”Jostain kumman syystä” en myöskään malta odottaa yli viikko sitten varaamaani tiiliskiveä Kognitiivinen psykoterapia. Kevyttä kesälukemista, siis.. ;) Lukeminen kannattaa aina!

                      Kirjapläjäys tällä kertaa, huomenna en valitettavasti ehdi kirjoitella sillä lupauduin taas menemään yökylään kaverini luokse.. Jos vain ehdin, postailen maanantaina, sillä sen jälkeen tulee pitkän pitkä tauko: lähdemme äidin kanssa Sveitsiin, joten aika bloggaamiseen lienee tiukilla. Hyvää yötä ihanat – ja muistakaa lukea mahdollisimman paljon! ♥ P.S. Jep, musiikkimakuni on aika laaja: https://www.youtube.com/watch?v=kKuFi3y-Vds P.S.2. Tämä postaus on siis tarkoitettu lauantaille, mutta netti vihoitteli (yllätys)..

My approach to summer – before and nowadays

Ihanaa torstaita, ihanat! Tänään on ainakin meilläpäin tuntunut ihan oikeasti kesältä: on ollut sopivan lämmintä ja onpahan myös harvinainen luonnonilmiö – tuntee nimen Aurinko – suostunut vierailemaan. Aiheeseen liittyen ajattelin tänään tarinoida suhtautumisestani kesään ennen ja nyt.

                      Olen pikkutytöstä lähtien pitänyt kaikista vuodenajoista, mutta eritoten kesä on aina saanut erikoismerkityksen. Jo pelkkä ajatus kesästä saa suupielet nousemaan korviin. En ole ikinä ollut mikään niin kutsuttu auringonpalvoja (voi, kunpa voisinkin!), mutta lämpö on aina ollut ystäväni – eritoten silloin, kun syömishäiriön takia palelin jatkuvasti. Auringonpalvontaa en voi harjoittaa, sillä niin kauan kuin muistan, olen saanut kivuliasta aurinkoihottumaa. (Tähän väliin tietoisku: palaminen ja aurinkoihottuma ovat eri asia. Aurinkoihottuma voi tulla tosi nopeasti ja sen ensioire on punoitus ja kuumotus järkyttävän kutinan kanssa, sitten tulee kipu.) Pienenä kesän kohokohta oli perheeni ja tätini sekä hänen miehensä kanssa tehty matka Korkeasaareen; olkoonkin, että surkean tasapainoni takia polvet olivat aina ruvella.

                      Edelleenkin rakastan kesää. Minusta on ihana lukea koukuttavaa dekkaria pihakeinussa napostellen mansikoita. Edellisessä kappaleessa mainitsemani aurinkoihottuman lisäksi on kaksi asiaa joista en pidä kesässä, ja toinen niistä on hyönteiset (hyttysten ohella eritoten ampiaiset). Kolme ampiaisenpistoa saaneena – joista yksi osui vahingossa kerran kaulaan – olen alkanut pelätä ampiaisia.. Kolmas asia on aika arkaluontoinen, mutta kenties joskus siitäkin uskallan avautua. Vinkkaan että se liittyy eritoten jouluaattoon ja juhannukseen, minkä vuoksi kieltämättä pelkään hieman myös tulevaa juhannusta.. Syömishäiriö se ei ole, sillä aion pistää sille juhannuksena kampoihin ja syödä sitä mitä tekee mieli (vatsan ehdoilla, tosin). Joka tapauksessa: summer rocks!

                      Tällainen pirteä kesäpostaus tällä kertaa, huomenna tai lauantaina kirjoittelen lukemisen merkityksestä. Hyvää yötä; muistakaa, että olette ihania juuri tuollaisina! ♥ P.S. Tällainen haaveilija minä "vähän" olen: https://www.youtube.com/watch?v=1nIsb09rTLc

I am good at..

Kauniin kesäistä keskiviikkoa, rakkaat lukijat! Toivottavasti teillä on ollut yhtä hyvä, jopa parempi, päivä kuin minulla. Tänään ajattelin blogin avulla ottaa suuren harppauksen itsearvostukseni suhteen ja listata muutamia asioita, joissa olen hyvä. Tehtävä on aika vaikea – mutta kuten olen monesti sanonut, oikealla asenteella mikään ei ole mahdotonta.

o   Minä olen hyvä laulamisessa ja pianonsoitossa. Tämän olen saanut kuulla reilun kymmenen vuoden laulu-urani aikana; tiedän myös että lauluääni kehittyy, mitä pidempään laulaa.

o   Minä olen hyvä muiden kuuntelemisessa ja auttamisessa. Näin ainakin ystäväni sanovat.

o   Minä olen hyvä leipomisessa. Leipominen on yksi suosikkiharrastuksistani ja sen nautintoa lisää siinä onnistuminen.

o   Minä olen hyvä pienen käsialan tuottamisessa. Tästä on hyötyä kun ollaan ulkomailla ja pitää kirjoittaa postikortti; pieneen tilaan mahtuu paljon tekstiä.

o   Minä olen hyvä itkemisessä. Kai sitä itkemisessäkin voi olla hyvä..? :)

Taas jäi postaus lyhyeksi, mutta hävettää kun katson kelloa.. Hyvää yötä ja kauniita unia, ihanat! ♥ P.S. Ihana tämäkin kappale: https://www.youtube.com/watch?v=il-uJC0VzkM

14 (personal) reasons why NOT to flirt with anorexia

Sateinen tervehdys täältä ruudun takaa, ihanat! Tai ainakin täällä meillä päin on satanut poikkeuksetta koko päivän. Olen tosi pahoillani, että en kirjoitellut toissapäivänä, enkä edes eilen; olen ollut jotenkin tosi väsynyt pääsykokeista ja viimeisestä lukiovuodesta.. Tänään kuitenkin aion ottaa valistajan roolin ja osoittaa – omien esimerkkieni avulla – miksi anoreksian takia ei kannata ruveta flirttailemaan. Sain idean tähän postaukseen selaillessani vanhaa reppuani, ja löysin sieltä terapiassa tekemäni laput, jotka muistuttavat minua miksi anoreksialle kannattaa antaa piut paut jo kuherteluvaiheessa (syömishäiriön ensimmäinen vaihe). ”Palkinnot” eivät ole missään tietyssä järjestyksessä:

                      1) Saan käydä koulua (kunnolla)! Tämä ei tosin juuri tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, mutta lukio oli yläastetta huomattavasti helpompi vaikka ei sekään helpoimmasta päästä ollut. Yhtä lailla toivon, että tämä pitäisi paikkansa myös ensi syksyn kohdalla, jos pääsen opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

                      2) Saan laulaa kuorossa ja harrastaa muutakin! Jos kurkkaatte huhtikuun puolelle arkistossa, löydätte postauksen kuorolaulun merkityksestä, eli ei tarvinne selittää tarkemmin..? ;)

                      3) Minua ei jatkuvasti väsytä! Vaikka tämän postauksen alussa valittelin, että minua on väsyttänyt, on se aivan erilaista kuin syömishäiriöaikana. Nykyään en enää joudu peittämään suutani kädellä jatkuvasti koska aivot eivät ole aliravitsemustilassa.

                      4) Saan syödä ”häpeilemättä”! Syömishäiriöpeikon huutaessa päässä häpesin melkein jokaista suupalaa. Esimerkiksi jäätelön syöminen aiheutti ahdistuksen ja syyllisyyden lisäksi myös häpeää.

                      5) Minulla ei ole enää osteoporoosia! Tästä sen verran, että luustontiheysmittauksen tulos osoitti minulla alentuneen luuntiheyden lannerangassa, minkä vuoksi jouduin syömään rasittavan pitkään ällöttäviä kalkkitabletteja..

                      6) Minulla on parempi vastustuskyky! Okei, tämäkään ei oikein nyt ihan pidä paikkansa; toissa syksynä kärvistelin viiden lenssun kourissa (heti kun edellinen loppui, seuraava alkoi).. :D

                      7) Ovet sosiaalisiin tilanteisiin ovat avoinna minulle! Syömishäiriö sulkee lukemattomia ovia; juhlat, festivaalit, illalliset.. Listaa voisi valitettavasti jatkaa loputtomiin.

                      8) Minulla on parempi ryhti! Koska aivoille ei riittänyt tarpeeksi energiaa ruokavaliosta, oli se otettava lihaksissa. Omasta mielestäni muistutin kamelia pahimmassa vaiheessa.

                      9) Pystyn keskittymään paremmin! Huomasin tämän esimerkiksi lukiessani ylioppilaskirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Kun ”ajatuskone” saa tarpeeksi ”polttoainetta”, onnistuu lukeminenkin paremmin.

                      10) Voin ehkä saada lapsia! Tämä on jo pitkän aikaa ollut yksi suurimmista haaveistani (vaikka se ei vielä olekaan ajankohtainen); meinasin murtua osastolla ollessani kun minulle kerrottiin, että lasten saaminen on alhaisen painon vuoksi aika epätodennäköistä.

                      11) Minua ei enää haukuta ”riisitikuksi” sun muuksi! Olen erittäin tyytyväinen sillä aloin kyllästyä siihen, että koulun pukuhuoneessa jalkojani kommentoitiin hämähäkin koiviksi.

                      12) En ole koko ajan viluinen! Myös kesäisin ihoni oli usein kananlihalla, kun lämmittävä rasvakerros oli käytännöllisesti katsoen lähtenyt.

                      13) Saan näyttää tunteeni/ tunteitani! Tunteiden näyttäminen oli syömishäiriön jyllätessä todella vaikeaa, sillä koin painetta pitää yllä ”kiiltokuva-minää”..

                      14) Ystäväni ja muut läheiseni ovat onnellisempia! Läheisten huoli minusta tuntui sanoinkuvaamattoman pahalta, en voi sanoa muuta.

Tällaista tänään maanantaina (kyllä, maanantaina), katsotaan mitä huomenna tapahtuu. Hyvää ja huolivapaata yötä, ihanat! ♥ P.S. Tämän kappaleen merkitystä en voi sanoin kuvailla: https://www.youtube.com/watch?v=-s-4IzLzcV0