Anorexia – nowadays 

Puhdasta ja touhukasta lauantaita, ihanat! Mietin kauan, kehtaanko julkaista tätä postausta, mutta sitten ajattelin, että antaa mennä.. Kerron siis tänään, mitä anoreksialle “kuuluu” nykyään.

       Niin inhottavaa kuin se onkin myöntää, anoreksia on saamassa taas “niskalenkkiä” minusta.. Tämän huomaa muun muassa siitä, että en syö silloin, kun on nälkä. Siitä kärsii niin minä kuin lähipiiri (liian nälkäisenä minusta tulee todella kärttyinen, ja tästä joutuvat kärsimään viattomat läheiseni). Myös säännöllisyys korostuu aiempaa enemmän – valitettavasti. Tähän mennessä olen lyönyt IBS-kortin pöytään ruoka-ajoista puhuttaessa, mutta tarkemmin kuulosteltuna se taitaakin olla anoreksia, joka sanelee että kaikki ateriat on syötävä tiettyinä kellonaikoina. Sain esimerkiksi itkukohtauksen, kun meille oli tulossa vieraita; äiti oli varta vasten tehnyt minulle gluteenitonta kinkkupiirakkaa ja sanoin, että en voi syödä sitä, koska piti maistaa myös kalakeittoa eli en jaksaisi syödä iltapalaa (isä päästi tällä kohtaa huvittuneen naurun, mutta äitiä tämä taisi huolettaa).. Lisäksi koin tänään pitkästä aikaa syyllisyyttä syödessäni suklaakuorrutteisen jäätelön, koska olin jo syönyt omasta mielestäni aika “paljon” suklaata aiemmin päivällä (onneksi söin sen jäätelön syyllisyydentunteista huolimatta, ja aion vielä iltapalalla testata yhden suklaisen gluteenittoman uutuustuotteen). Kaikkein selvimmin huomaan anoreksian ylivallan siitä, että peiliin katsominen ahdistaa tavallistakin enemmän..

       Yritän kaikin tavoin taistella syömishäiriötä vastaan; tiedän elämänlaatuni olevan sanalla sanottuna paska (sori..), jos se saa yliotteen. Onneksi minulla on eräs tärkeä motivaattori. Nimittäin MITTAAMATTOMAN RAKAS veljenpoikani. En halua sanoa hänelle kesällä jäätelökioskilla, että “Täti ei tällä kertaa ota jäätelöä, tätillä on banaani”, vaan haluan olla hänen elämässään täysillä mukana!

       Kaikesta synkistelystä huolimatta minulla on ollut tänään oikein hyvä päivä. Olen (taas) siivonnut ja sain ammatinvalintaohjaukseen liittyvän kotitehtävän valmiiksi. Asiasta kukkaruukkuun – kuten serkkuni tapaa sanoa, terkkuja vaan jos satut lukemaan tätä – jos painoni nousee tarpeeksi kesään mennessä, saan ehkä palata töihin; toki se edellyttää myönteistä vastausta kesätyöhakemukseeni. Nyt toivotan teille oikein hyvää yötä, ihanat! <3 P.S. Kuuntelen pitkästä aikaa Johanna Kurkelan tuotantoa, tämä on yksi suosikkikappaleistani häneltä (toinen on laulu nimeltä Sudenmorsian): https://www.youtube.com/watch?v=xMbP9SoJ_hM

Just a normal day

Normaalia perjantaita, ihanat! Tänään päätin kertoilla teille, mitä päivääni on mahtunut. Aamulla kävin uimassa puoli kilometriä (siitä lisää seuravassa kappaleessa), iltapäivällä käväisin kaupassa, helpotin huomista siivouspäivää siivoamalla vessan, laitoin ruokaa ja vaihdoin äitini kanssa puhtaat lakanat.

      Uimassa käynti otti fyysisesti koville – koska piti tarpoa lumisateessa sekä meno- että tulomatkalla, ja koska minulla oli järkyttävä nälkä päästessäni kotiin – mutta kovemmalle se otti henkisesti. En nimittäin edelleenkään viihdy kehossani, ja varsinkin nyt, kun olen laihtunut IBS:n ärhentelyn takia, tunsin kaikkien tuijotuksen (vaikka kukaan tuskin oikeasti tuijotti).. Se ahdisti todella paljon, mutta pakotin itseni tuntemaan epävarmuutta. Sama oli uimani matkan kanssa: neljänsadan metrin kohdalla tuntui, että voimat alkoivat hiipua, mutta ajattelin, että “Minähän uin vielä sen sata metriä!” - ja uinkin. Tähtäsin puoleen kilometriin ja saavutin sen.

      Sellaista tänään, huomenna on siivouspäivä, jonka kruunaa iki-ihanan Juha Tapion keikka (aion taas “olla elossa”). Hyvää yötä, ihanat! <3 P.S. Tätä en LUULTAVASTI vielä ole jakanut: https://www.youtube.com/watch?v=M4jxL9s_tDA&list=PLrsgj2XhFTjrAtTHpyQ78LfUTMS8lnuxi P.S.2. Kirjoitin tämän postauksen eilen illalla, mutta netti vihoitteli..

“A journey of opportunities” and “Steps to satisfaction”

Pohdiskelevaa sunnuntai-iltaa, ihanat! Vilpittömät anteeksipyyntöni siitä, että olen laiminlyönyt blogiani (viimeisin postaus on ilmestynyt näköjään 25. viime kuuta); en oikein osaa sanoa, miksi en ole kirjoitellut.. Löysin kuitenkin tiistaina joululahjakalenteristani kaksi ihanaa “aforismia” - joiden sanojia en valitettavasti tiedä – jotka haluaisin jakaa teille:

      “Sinulla on kyky saavuttaa haluamasi; olemuksessasi on kaikki kuviteltavissa olevat mahdollisuudet. Tähtää aina korkeammalle kuin mihin luulet pääseväsi.

      Tulet hyvin usein huomaamaan, että kun mielikuvituksesi päästää kykysi irti, voit saavuttaa minkä tahansa päämäärän.

      Säilytä aina usko siihen, että lopulta onnistut kaikissa tekemisissäsi, äläkä milloinkaan unohda sinnikkyyden, kurinalaisuuden ja päättäväisyyden arvoa.

      Sinun on määrä olla sellainen, miksi olet unelmoinut tulevasi.”

      “Et voi olla kaikkea kaikille ihmisille. Et voi tehdä kaikkea kerralla. Et voi tehdä kaikkea yhtä hyvin. Et voi olla kaikessa muita parempi.

      Siispä sinun pitää ottaa selvää kuka olet – ja olla sitä. Sinun pitää päättää mikä on etusijalla ja tehdä se ensin. Sinun pitää oppia olemaan kilpailematta toisten kanssa, koska vain sinä olet oman itsesi ekspertti.

      Opit hyväksymään oman ainutlaatuisuutesi. Opit tekemään valintoja ja päätöksiä. Opit elämään omien rajoitustesi kanssa. Opit antamaan itsellesi arvoa ja pystyt olemaan paras mahdollinen sinä.”

      Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, yritän postailla jatkossa ahkerammin. Hyvää yötä, ihanat! P.S. Varmaan olen tämänkin linkittänyt, mutta: https://www.youtube.com/watch?v=upgqzAH_Q6A