Just a normal day

Normaalia perjantaita, ihanat! Tänään päätin kertoilla teille, mitä päivääni on mahtunut. Aamulla kävin uimassa puoli kilometriä (siitä lisää seuravassa kappaleessa), iltapäivällä käväisin kaupassa, helpotin huomista siivouspäivää siivoamalla vessan, laitoin ruokaa ja vaihdoin äitini kanssa puhtaat lakanat.

      Uimassa käynti otti fyysisesti koville – koska piti tarpoa lumisateessa sekä meno- että tulomatkalla, ja koska minulla oli järkyttävä nälkä päästessäni kotiin – mutta kovemmalle se otti henkisesti. En nimittäin edelleenkään viihdy kehossani, ja varsinkin nyt, kun olen laihtunut IBS:n ärhentelyn takia, tunsin kaikkien tuijotuksen (vaikka kukaan tuskin oikeasti tuijotti).. Se ahdisti todella paljon, mutta pakotin itseni tuntemaan epävarmuutta. Sama oli uimani matkan kanssa: neljänsadan metrin kohdalla tuntui, että voimat alkoivat hiipua, mutta ajattelin, että “Minähän uin vielä sen sata metriä!” - ja uinkin. Tähtäsin puoleen kilometriin ja saavutin sen.

      Sellaista tänään, huomenna on siivouspäivä, jonka kruunaa iki-ihanan Juha Tapion keikka (aion taas “olla elossa”). Hyvää yötä, ihanat! <3 P.S. Tätä en LUULTAVASTI vielä ole jakanut: https://www.youtube.com/watch?v=M4jxL9s_tDA&list=PLrsgj2XhFTjrAtTHpyQ78LfUTMS8lnuxi P.S.2. Kirjoitin tämän postauksen eilen illalla, mutta netti vihoitteli..