Being on a stage - before and nowadays
Rauhallista lomatorstaita, ihanat! Kuten lupailin, tämän postauksen aihe on näytteleminen - millaista se oli ennen ja millaista se on nyt. Aihe liittyy siihen, että osallistuin tänäkin pääsiäisenä ihanan Inri-musikaalin tekoon; ja tänä vuonna sain aimoannoksen myös lavalla olemista.Vielä vähän aikaa sitten en olisi uskaltautunut lavalle "suurin surminkaan"; eritoten anoreksia-aikana se olisi ollut aivan liian pelottavaa. Miksi? Koska kuten uiminenkin, myös näytteleminen tarkoitti "frammilla oloa", mikä puolestaan tarkoitti automaattisesti ihmisten katseita ("Kato mikä riisitikku toi on!").. Tavallaan ajattelin myös, että en ansaitse olla huomion keskipisteenä. Surullista, tiedän..
Nykyään tilanne on - onneksi - aivan toinen. Inrin ansiosta pääsin tuuraamaan milloin riivaajaa (he agitoivat eli houkuttelivat ihmisiä huutamaan ja vaatimaan Jeesusta ristille), milloin sotilasta. Sainpa myös tuta, miltä Jeesuksesta on saattanut tuntua kun hänet on tuomittu viattomana ristille. Eläytyminen rooleihin oli varsin helppoa, mistä on ennen kaikkea kiittäminen empatiakykyäni, mutta myös äidin syöpää. Kyllä, luitte oikein. Varsinkin kun lauloin Jeesuksen "soololaulun", minun oli helppo saada tunteet mukaan lauluun; Jeesus kysyy isältään, osoittaako tämä rakkauttaan ja armahdustaan todella antamalla viattoman poikansa kuolla ristillä. Samalla minä mietin, saanko rakkautta osakseni elämässäni vastaan tulleiden vastoinkäymisten myötä - mukaan lukien äidin syöpä. Samaan kategoriaan lukeutuvat myös kiusaamispiina ja anoreksiaan sairastuminen. Kuorokaverini kehui minua hyväksi "sijaiskärsijäksi" ja kysyi, miten onnistun siinä. Selitin hänelle miettiväni sitä ajanjaksoa ala-asteella, jolloin olin kiusaamisen takia todella yksin.. Okei, eksyin vähän aiheesta, mutta pointti oli se, että nyttemmin olen oppinut rakastamaan näyttelemistä. Minusta on ihana unohtaa välillä itseni ja keskittyä olemaan joku ihan täysin toinen roolihahmo!
No niin, tästähän tuli ihan hyvän pituinen.. :D Tällaista tällä kertaa, katsotaan mistä innostun seuraavaksi tarinoimaan. Nyt lopettelen ja polkaisen kaupungille syömään (onneksi opiskelijakortilla saa alennusta myös kesällä!), ihanaa torstain jatkoa! P.S. Rakastan tätä musikaalia, varsinkin alkuperäistä: https://www.youtube.com/watch?v=_nM_-CFRBS8
