Realizing something important

Syvällistä keskiviikkoa, muruset! Päätin pitkästä aikaa kirjoitella kun olen tajunnut erään hyvin tärkeän asian. Äiti ei - onneksi - pitkään aikaan ole lukenut postauksiani ja toivon todella, että hän ei varsinkaan tätä postausta tule näkemään. Ja äiti: jos tämän satut lukemaan, niin anteeksi.. 

      Mitä sitten olen tajunnut? Sen, että minä en ole meidän perheen ainoa syömishäiriöinen. Toinen sairastunut on nimittäin äitini. Ymmärsin tämän oikeastaan tätini ansiosta toissa viikonloppuna, kun juttelin hänen kanssaan äidin tilanteesta. Tätini kysyi, miten syöpä vaikuttaa äitiin ja myönsin, että syövän myötä äiti on alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten paljon syön (ei siis siihen, että söisin liian vähän). Tämä johtuu mielestäni siitä, että äiti ei oikein - edelleenkään - suostu hyväksymään sitä vaihtoehtoa, että syöpä saisi hänestä yliotteen. Kun yritän keskustella asiasta hänen kanssaan, vastaus on aina sama; "Mä kyllä taistelen tän läpi - ja aion nähdä sun lapsen!" (äiti, saat kyllä taistella vielä aika kauan :D) tai "Yritä olla ajattelematta niitä negatiivisia ajatuksia".. Tämä ei ole ainoa asia, missä äidin oireilu näkyy. Viimeksi tänään muistelin sitä, kun olin käymässä kotona osastojakson alussa ja minun piti taistella lisäravinto alas kurkustani. Äiti kyllä istui vieressäni kun join sitä, mutta ei hän oikeasti ollut läsnä tilanteessa. Olisin kaivannut sitä, että hän olisi ottanut minut syliin ja kuiskannut minun olevan turvassa. Miksi? Koska olin niin kokonaisvaltaisen uupunut kantamaan sitä paskaa yksin, ilman äidin tukea.. Ymmärrän, että sytostaatit vievät aika ajoin äidin ruokahalun, mutta se ei takuulla ole ainoa syy, miksi hän vain "sörkkii" lautastaan. Asiasta ei auta keskustella hänen kanssaan, koska vaihtoehtoja on kaksi; joko hän niin sanotusti laittaa kokonaan luukut kiinni tai sitten saan jälleen kerran kuulla, kuinka "hänen ikäisen tulee jo pitää huolta linjoistaan", mikä ei suinkaan auta tervehtymisessäni..
      Tällaista suht raskasta settiä tänään - ja pahoittelen erittäin sekavasta tekstistä joka luultavasti vilisee kirjoitusvirheitä. Ugh, ei ollut oikein viisasta kirjoittaa tällaisesta aiheesta näin illasta/yöstä kun tietää, että huomenna on mentävä opiskelemaan; rupesin äskettäin itkemään niin voi olla että uni on vähän hukassa.. No, yritettävä kuitenkin on, joten hyvää yötä ja loppuviikkoa teille, ihanat lukijat! P.S. I_HA_NA: https://www.youtube.com/watch?v=YR3VFD3QtuI&list=RDQML9KzCqPVZx4&index=6