Being a center point of a celbration – before and nowadays

Kaunista tiistaita ruudun takaa, ihanat! Edellisestä postauksesta on TODELLA kauan; keskiviikkona kävin ensimmäistä kertaa elämässäni baarissa, torstaina jäin jumiin Muhokselle noin iltakymmeneen saakka, perjantaina valmistelin lauantaina järjestettäviä juhlia ja lauantaina oli yksi elämäni tärkeimmistä tapahtumista – ylioppilasjuhlani. Sunnuntaina olin kaikesta tohinasta niin uuvuksissa, että vain vein muutaman ystäväni – sekä rakkaan poikaystäväni – lounaalle ja vain lepäilin. Eilen puolestani stressasin tämänpäiväisiä pääsykokeita (enkä syyttä), mutta TÄNÄÄN aion vihdoin kuvailla teille, mitä tuntemuksia juhlien keskipisteenä oleminen on herättänyt ja herättää nykyään.

                      Olen pienestä pitäen ollut niin kutsuttu seinäruusu ja seurannut juhlia oikein mielelläni sivusta, vaikkakin aikavälillä päiväkoti – ala-asteen alaluokat haaveilin muiden tyttöjen tapaan prinsessajuhlista joissa saisin loistaa kirkkaimpana tähtenä. Myös kymppisynttärit olivat unhottumattomat (karsastus oikeasta silmästäni oli juuri leikattu ja silmä helotti punaisena).. :D Vaan eipä mennyt kovin kauaa, kun ääni muuttui kellossa. Suunnilleen samoihin aikoihin sairastumiseni kanssa aloin ahdistua omista synttäreistäni. Rehellisesti sanottuna en tiedä miksi, mutta luulen sen johtuvan kahdesta asiasta. Ensiksikin, koska anoreksialla oli niskalenkki minusta (voiko näin sanoa tässä tilanteessa?), tuntui että en ansainnut juhlia. Toistaiseksi, kolmen vuoden kiusaamisputki sai minut pelkäämään sitä, että mikäli sanon vähänkin jotain tyhmää, joudun taas silmätikuksi. Osastolla ollessani en voinut kuvitellakaan juhlivani itseäni, kun kerran mummunkin juhlat tuntuivat niin ahdistavilta..

                      Nykyään, kun anoreksia alkaa olla kukistettu, pystyn taas nauttimaan omista juhlistani. Hyvä esimerkki tästä on viime lauantain ylioppilasjuhlani, joita odotin monta vuotta kuin kuuta nousevaa. Vaikka silloinkin kieltämättä välillä ahdisti, en vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään!

                      Tällainen juhlava postaus tänään, huomenna mahdollisesti vähän rankempaa ”settiä”. Nyt toivotan teille kaikille oikein hyvää yötä ja lähden unten maille – ja nukun huomenna vihdoin niin pitkään kuin nukuttaa (lauantaina ja tänään piti herätä kuudelta); olette ihania! ♥ P.S. Sain viikonloppuna uuden lempibiisin: https://www.youtube.com/watch?v=NU0gVUVI6v0