Anorexia – nowadays

Kesäistä torstaita, ihanat! Pahoittelen syvästi, että en eilen jaksanutkaan kirjoitella: silmäni olivat porautuneet television ruutuun lähes koko päiväksi (tiedän, ei niitä parhaita tapoja purkaa stressiä) ja illalla kävin kaverini luona leipomassa kauralastuja.. Pidin kuitenkin lupaukseni; tänään aion kuvailla teille anoreksian roolia nykyään.

                      Eli, kuten olen sanonut (tai siis, kuten olen luullut), anoreksia on melkein voitettu. Olen kuitenkin harmikseni saanut huomata, että tuo katala, uhriaan säälimätön peikko on alkanut taas nostaa päätään kirjoitusten jälkeen. Toisinaan oireet tulevat ajatuksen muodossa (”Olisinko onnellisempi, jos olisin laihempi?”), yleensä minua vaivaa samanlaiset tiukat ja ahdistavat rutiinit kuin anoreksian alkuvuosina: ”liian pitkään” nukkuminen ahdistaa, samoin kiellettyjen ruokien syöminen.. Onneksi huomasin nämä ajatukset ajoissa ja uskaltauduin huhtikuussa Syömishäiriöliiton vertaistapaamiseen, ja sain myös tukihenkilön.

                      Juu, tiedän että tämä on ekstralyhyt postaus, mutta nyt on pakko ruveta nukkumaan.. Nukkukaa hyvin, huomenna kirjoittelen taas! ♥ P.S. Huonoimpina päivinä tuntui, että eikö tästä oravanpyörästä koskaan pääse pois; tämä kappale sopii siihen: https://www.youtube.com/watch?v=xu51l6Ei8dE