”Childhood made of glass”
Flunssaista
sunnuntaita, ihanat lukijani (nappasin rakkaalta viestimieheltäni flunssan)! Minua
ei pitkään aikaan ole hävettänyt näin paljon; viimeisin postaus on näemmä
ilmestynyt VIIME VUODEN SYYSkuussa..! Sille on monia syitä, mutta nyt päätin
ottaa itseäni niskasta kiinni ja julkaista tekstiä. Kuten ehkä osa teistä
tunnistaa, tämä postaus käsittelee ”lasista lapsuutta” – eli alkoholin väärinkäyttöä
vanhemman taholta. Aihe on minulle rankka, joskin olen jo pitkään halunnut avata
teille tätä ”mörköä”..
Muistan
elävästi, että lapsuudessa erityisesti juhannuksia varjosti pelko isän
juomisesta. Liian monta kertaa nimittäin oli käynyt niin, että alkoholi maistui
isälle vähän turhan hyvin, ja hän oksensi humalassa minun sänkyyni (noissa tilanteissa
minä nukuin äidin vieressä ja isä minun sängyssäni). Muistan myös erään juhannuksen,
kun kiipesin entisen parhaan ystäväni isän syliin ja kysyin, miksi aikuisten on
aina pakko juoda; viereisestä huoneesta kuulunut oksentamisen ääni kertoi isän
menneen taas liian pitkälle. Juhannuksen lisäksi isä tuntui innostuvan juomaan
liikaa myös erään tuttavapariskuntamme sekä tätini ja hänen miehensä seurassa
(mitä valitettavasti tapahtuu edelleen). Isästä tuli kännissä ollessaan esille
kaksi eri puolta: nallekarhu ja pelottava hirviö. Minulle on jäänyt erinomaisesti
mieleen eräs ”aikuisten ilta”, kun olin jo menossa nukkumaan. Sanoin keittiössä
istuneille isälle ja vieraille, että ei tarvitse laskea volyymia, olen kyllä
tottunut nukkumaan myös melussa. Leukani melkein tippui lattiaan, kun isä tokaisi,
että ”on se tuo meidän Heini niin ihana ja huomaavainen”! Valitettavasti tuosta
nallekarhusta tuli usein hetkessä se pelottava hirviö; valmis aloittamaan väittelyn
pienestäkin väärin sanotusta termistä ja kirosanoja lenteli jopa enemmän kuin selvinpäin
(erittäin vahvat mielipiteet).. Kolmisen vuotta sitten uskaltauduin kertomaan äidille,
miltä isän juominen on minusta tuntunut. Yritin saada hänet ymmärtämään, että joudun
pelkäämään ja olemaan varpaillani joka kerta, kun isä juo; alkoholinkäyttö
aiheuttaa isälle myös tasapainon heikkenemistä à monen monta kertaa hän
on kaatunut lyöden päänsä ja kerran hän reväytti lonkan ojentajansa yritettyään
kännissä spagaattia – siinä tietenkään onnistumatta. Äiti väitti ymmärtävänsä,
mutta tiesin kyllä, että ei hän oikeasti ymmärtänyt..
Nykyään
isän juominen pysyy hyvin aisoissa, paitsi silloin, kun saman pöydän ääressä istuu
isän lisäksi tuttavapariskunta tai tätini ja hänen miehensä. Isä ei oikeastaan juo
käytännössä lainkaan, mistä on itse asiassa kiittäminen äidin syöpää. Äiti ei nimittäin sytojen
takia pysty nauttimaan ollenkaan alkoholia ja luulen, että isäkin on
solidaarisuudesta juomatta. Myös viime juhannuksena isä oli ”kiltisti”.
Pahoittelen
rankkaa sisältöä, mutta tuntui tärkeältä avautua tästä aiheesta. Vielä minä
joskus kerron myös siitä mielipiteestäni kauneusleikkauksiin.. :D Nyt lähden
iltapalalle ja sitten nukkumaan, hyvää yötä ihanat! P.S. Yksi koskettavimmista videoista, jotka olen nähnyt: https://www.youtube.com/watch?v=4y-CBtzAsWM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti