Flashbacks from a closed ward

Hei pitkästä aikaa, ihanat lukijani! Nöyrimmät anteeksipyyntöni, että kirjoittelen vasta tänään; oli pakko lukea huomiseen – VIIMEISEEN – uskonnon kokeeseen. Kuten maanantaina lupailin, tänään kuvailen vähän, millaista osastolla oli.

                      Elikäs, tyypillinen päivä osastolla alkoi herätyksellä (kahdeksan pintaan) jonka jälkeen oli aamupala, suunnilleen puoli yhdeksältä. (Itselläni aamu alkoi varsinkin alussa punnituksilla, myös yllätyspunnituksia oli.) Tämän jälkeen annettiin aamulääkkeet. Minun oli jäätävä yhteistilaan tunniksi aterioiden jälkeen eli en saanut mennä huoneeseeni. Suurin osa perusasteikäisistä lähti sairaalakouluun aamiaisen jälkeen. Itselläni peruskouluvuodet olivat jo takana, joten vapaa-aikaa oli runsaasti – niinpä tyydyin usein vain menemään huoneeseeni tai jäin yhteistilaan. Lounas tarjoiltiin yhdeltätoista, minkä jälkeen oli taas ”vapaata”. Kahdelta oli päiväkahvi ja silloin minä sain päivän ensimmäisen lisäravinteeni. Tämän jälkeen sai muuten aukaista television ja tietokoneen. Neljältä ruokailtiin jälleen, tuolloin päivällistä. Päivällisen jälkeen sai osaston puhelimen – ja kaikki taisivat odottaa sitä kuin kuuta nousevaa! :D Monesti vanhempani vierailivat luonani viideltä ja lähtivät seitsemän paikkeilla. (Kuudelta sain toisen lisäravinteen.) Iltapala, samoin kuin iltapalaveri, oli puoli kahdeksan kieppeillä, minkä jälkeen oli otettava iltalääkkeet. Päivän viimeisen lisäravinteeni sain yhdeksältä. Huoneisiin oli mentävä kymmeneltä, hiljaisuus oli puoli yhdeltätoista. Yöhoitajat kurkkasivat huoneisiin kolmesti yössä. Päivääni siis rytmittivät alkuaikoina neljä ”varsinaista” ruokailua ja kolme lisäravinnetta.

                      No ei päiväni niin tylsä ollut, miltä se ehkä kuulostaa. Viikkoa nimittäin rytmittivät kuvaryhmä ja rentoutusryhmä, joista pidin tosi kovasti. Ja musiikkiterapian tiloissa käyminen tarkoitti minulle vierailua taivaassa, rakastin sitä! Lisäksi pääsin käymään terapiassa kahdesti viikossa osastolta.

                      Myös kieltoja oli suht’ paljon. En esimerkiksi alussa saanut pelata sulkapalloa, käydä kävelyllä, leipoa, osallistua ”kotitöihin” keittiön puolella, imuroida enkä edes vaihtaa lakanoita. Myönnettävä on, että aluksi olin kielloista tosi katkera ja vihainen. Nyttemmin kuitenkin ymmärrän, että se kaikki oli vain minun parhaakseni: olin sekä fyysisesti että henkisesti tosi heikossa kunnossa.

                      Tällaista tällä kertaa, nukkukaa hyvin ihanat ja kirjoittelen taas huomenna! ♥ P.S. Liitän taas ihanan laulun tähän loppuun: https://www.youtube.com/watch?v=_sMns8ODSOA