Cleaning – before and nowadays

Mukavaa maanantaita, ihanat! <3 Nyt kun kiireet ovat alkaneet helpottaa (lue: uskomattoman upea musikaaliprojekti on saatu päätökseen), ehdin {viimein} omistautua taas paremmin blogille. Koko eilispäivä meni migreenikohtauksen kourissa, mutta tänään tarinoin teille siivoamisesta.

      Suhtautumiseni siivoamiseen on vaihdellut aikojen saatossa, mutta pohjimmiltani kuitenkin pidän siitä. Pidän siitä, että kaikki kiiltää ja että puhtaassa huoneessa tuoksuu raikkaalta. Vaikka pidän siivoamisesta, ovat pakko-oireeni tehneet siitä aika ajoin yhtä tuskaa. Muistan esimerkiksi, että minä pesin meillä kotona vessat ollessani yhdeksännellä luokalla. Tämä “kunniatehtävä” ei kuitenkaan säilynyt minulla pitkään, sillä isä alkoi kyllästyä siihen, että yleensä molemmat vessat oli siivottu vasta kahden tunnin päästä aloittamisesta.. Siis KAKSI TUNTIA kahden pienen vessan siivoamiseen, tunti molempiin! Isällä niiden pesemiseen meni korkeintaan puoli tuntia. Tuoreempi esimerkki löytyy viime vuoden toukokuun loppupuolelta; puhdistin huoneeni peilikaapin, koska lakkiaiseni lähestyivät. Puhdistin peilejä, purin hammasta ja itkin. Miksi ihmeessä? Koska pakko-oirepeikko huomautteli jatkuvasti, että “tuossakin on vielä pölyä, pyyhi se heti pois, tai olet surkea ihminen”.

      Nyttemmin siivoaminen on ehkä aavistuksen helpompaa, tosin edelleen tiskailen kolmesti, vähintään kahdesti päivässä (vesilaskut paukkuu taivaissa, mutta tiskivuoret ahdistavat minua liikaa).. Mutta hei, vessan pesemiseen menee onneksi enää noin puoli tuntia! ;) Osastolla ollessani harmittelin, kun en saanut imuroida; nyt teetättäisin sen homman mieluusti jollain muulla.

      Tällaista “settiä” tänään, katsotaan, mistä aiheesta seuraavaksi syntyy tekstiä. Hyvää yötä ja alkanutta viikkoa, ihanat! <3 P.S. En muista, olenko jo linkittänyt tämän ihanan kappaleen: https://www.youtube.com/watch?v=yfUfm5dnboU&index=10&list=RDEMcXcQolsaaWfaB-ow8DG2jA