What do I fear: before and nowadays
Hei
taas ihanat lukijani! Tänään pääsette jälleen sukeltamaan mieleeni, kun kerron
teille suurimmat pelkoni ennen ja nyt. Rankahkoilla aiheilla siis jatketaan.
Syömishäiriöaikana
suurin pelkoni oli ”lihominen” (painon nouseminen ja terveeksi muuttuminen). Uskoin
vahvasti, että muutaman sadan gramman nousu teki minusta automaattisesti lihavan
norsun. Lihomisen pelko korreloi voimakkaasti kontrollin menettämisen kanssa.
Pelkäsin, että mikäli sallisin itselleni esimerkiksi yhden pienenkin makeisen,
sortuisin ahmimaan koko pussin kerralla – vaikka niin ei koskaan olekaan käynyt. Mutta eihän sairastuneen mieli
järkipuhetta kuuntele (tämän saivat tuta kaikki huolestuneet läheiset)..
Pelkäsin myös, että jos nukkuisin yli seitsemään, tulisi minusta laiska hirviö,
jonka kanssa kukaan ei haluaisi olla missään tekemisissä. Syötyäni jotain ”kiellettyä”
tai nukuttuani ”liian myöhään” (esimerkiksi puoli kahdeksaan tai sen yli) mielessäni
pyöri vain se, mihin kaikkeen hirveään toimintani voisi johtaa.
Nykyään
suurin pelkoni on menettää isoäitini (isoisäni ovat nukkuneet pois jo kauan sitten)
ajattelemalla sitä. Järjellä tiedän, että se ei tietenkään ole mahdollista,
mutta tunne on edelleen askelen edellä. Pelko ei onneksi enää varjosta
jokapäiväistä elämääni, vaan minusta on tullut sen haltija. Tässä terapiassa
opittu ”salaisuus” joka toimii (melkein) kaikkien pelkojen nujertamiseen: älä
yritä työntää pelottavaa ajatusta pois mielestäsi, vaan altista itseäsi.
Altistaminen kannattaa aloittaa kirjoittamalla pelottava ajatus paperille. Tämän
jälkeen, kun niin sanotusti ensimmäinen askel on otettu, voi kokeilla sanoa
ajatuksen ääneen, äänittää sen ja kuunnella äänitteen keskeytyksettä niin
kauan, että ahdistus on vähentynyt puoleen alkuperäisestä.
Tällaista tänään, katsotaan mitä huomenna
keksin. Hyvää yötä, ihanat – ja iloista pääsiäistä! ♥ P.S. Omistan tämän
kappaleen ihanalle poikaystävälleni: https://www.youtube.com/watch?v=igpQ9PwnLvA
P.S. Feel free to add a comment or two.. Ja toivepostauksiakin saa esittää!
VastaaPoista