perjantai 10. huhtikuuta 2015



Self-harming

Salaperäistä perjantaita, ihanat! Tänään paljastan teille lupaamani salaisuuden: olen satuttanut itseäni. En ole viillellyt, mutta esimerkiksi purrut itseäni käteen.
                      En oikein muista, milloin aloitin puremisen. No, ei kai sen väliä, purin lähes päivittäin noin vuoden ajan. Miksi ihmeessä? Niinpä niin, sen kun osaisin sanoa.. Pääsyy oli – ainakin aluksi – ahdistus, jota yritin lievittää satuttamalla itseäni. Myöhemmin syitä purra oli esimerkiksi naurukohtaus sopimattomassa tilanteessa. Ohikiitävän hetken ajan pureminen tuntui hyvältä ratkaisulta, mutta lähes heti perään tuli morkkis: taas minä sen tein. Toinen todella typerä juttu mitä ”harrastin” oli, että jos lauloin yhdenkin tahdin, edes nuotin, väärin, iskin itseäni kansiolla päähän (melko lujaa). Onneksi kaverini puuttui asiaan, sillä kansio jäi pian pois rangaistuskeinoista. Olen monesti miettinyt, miksi viiltelyyn ja esimerkiksi puremiseen suhtaudutaan eri tavalla. Tavallaan ihmiset tuntuvat ajattelevan, että ”No ei se mitään vaikka puret, pääasia että et viillä”. Liittyykö se siihen, että viiltelystä jää vuosien, jopa vuosikymmenten, arvet? Tästä päästäänkin siihen, että puremista on tosi vaikea havaita ja uskoa, koska jäljet jäävät ihoon korkeintaan kahdeksi tunniksi (kokemuksen syvällä rintaäänellä). Olen valtavan kiitollinen kaikista asioista terapiassa, mutta erityisesti yhdestä asiasta olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa: terapeuttini uskoi minua heti, kun kerroin puremisesta ja rohkaisi minua lopettamaan sen.
                      Nykyään tilanne on tosi hyvä: en ole purrut varmaan vuoteen. Lopetin sen tiedostettuani ongelman. Olen tajunnut, että itsensä satuttaminen ei todellakaan ratkaise mitään. Ahdistuksen voi voittaa monella, monella muulla tavalla: esimerkiksi itkemällä, kuuntelemalla musiikkia tai kirjoittamalla.
                      Tällainen postaus tänään, seuraavan kerran kirjoittelen vasta tiistaina, sillä lähden viikonlopuksi tulevan kummityttöni ristiäisiin sekä hoitamaan samalla ihania pikkuserkkujani. Hyvää yötä ja rentouttavaa viikonloppua jokaiselle; I love you! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti