Relation between me and my mother: before and nowadays
Hei
pitkästä aikaa, ihanat! Tuhannet ja taas tuhannet anteeksipyynnöt, että en
viikonloppuna kirjoitellut: pikkuserkuilta saatu kevätflunssa päätti iskeä
kyntensä minuun. Kieltämättä olo ei tänäänkään ole ollut paras mahdollinen,
mutta ajattelin silti kirjoittaa samankaltaisesta aiheesta kuin torstaina,
tällä kertaa suhteestani äitiini.
Minulla
ja äidilläni on aina ollut hyvin läheiset välit. Tämä on herättänyt huolta
monien lääkärien ja muiden ammattiauttajien keskuudessa, minkä vuoksi
suorastaan hämmästyimme kuullessamme yhden lastenlääkärin (joka ohjasi minut
osastolle) sanovan minulle 15-vuotiaana, että vielähän sitä ehtii olla ”äidin
tyttö”. Pienenä äiti oli – tietty - suurin idolini, halusin olla kaikessa
samanlainen kuin hän. Äidin luokse menin aina, kun kaaduin tai ”masu oli pipi”.
Joskus terapiassa puhuttiin siitä, että äiti on (tiedostamatta tai tietoisesti)
pyrkinyt niin sanotusti käärimään minua pumpuliin. Tälle on kaksi pääsyytä: olen
koko ikäni ollut hyvin tapaturma-altis – ja olen tyttö. Eritoten osastoaikana
äidin merkitys elämässäni oli valtava. Hymy nousee huulilleni kun esimerkiksi
muistelen rutistaneeni häntä, kun hän tuli pitkästä aikaa tapaamassa minua ja
piristämässä päivääni.
Vielä
nykyäänkin meillä on loistavat ja lämpimät välit – vaikkakin postauksistani
ehkä toisinaan välittyy sellainen kuva, että äiti ei ymmärrä mitään. Välillä on
spekuloitu, olisiko läheinen suhde ja äidin hivenen ”holhoava” käytös
vaikuttanut pakko-oireisen häiriöni puhkeamiseen. Myönnän, että se lienee ollut
osasyy, mutta syitä on lukemattomia. Yleensä olemme tosi samalla aaltopituudella,
mutta on yksi asia, mistä lähes poikkeuksetta saadaan aikaiseksi riita:
vaatteiden ostaminen (ellen sitten satu olemaan hyvällä tuulella). Tuntuu, että
äiti ei ymmärrä, miten järjettömän ahdistunut olen nähdessäni peilikuvani..
Tästä huolimatta: rakas äiti, rakastan sinua nyt, aina & ikuisesti. ♥
”Äitipostaus”
tänään, huomenna taas jotain uutta. Joskus voisin kertoilla myös suhteesta
isääni – jos uskallan.. Hyvää yötä ihanat, keväisiä unia! ♥ P.S. En osannut valita jompaa kumpaa, joten: https://www.youtube.com/watch?v=RxT5NwQUtVM ja https://www.youtube.com/watch?v=6C1dHGB7J94
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti