The power of singing together ♫

Hei pitkästä aikaa, ihanat! Anteeksi kovasti, että en tosiaan ehtinyt eilen kirjoitella: olin kaverin luona yökylässä. Tämänkertaisessa postauksessa pureudun syvemmin aiheeseen, jota olen jo aika monessa postauksessa sivunnut; kuorolauluun.

                      Aloitin nykyisessä kuorossani tammikuun 25 päivänä vuonna 2005 – se päivä ei unohdu. En pystynyt syömään kunnolla ennen koelauluja ja verkkokalvolle on syöpynyt kuva itsestäni koputtamassa juhlasalin oveen (koelaulut pidettiin.salissa), hyvin jännittyneenä. Silloisen kuoronjohtajan sanat ”Onneksi olkoon, pääsit juuri altoksi kuoroomme” saivat suupieleni nousemaan korviin. Kiitin vuolaasti, niiasin, ryntäsin pihalle ja kapsahdin äidin kaulaan huutaen ”Minä pääsin kuoroon, minä pääsin kuoroon!”. Jostain syystä aloin tutustua muihin kuorolaisiin heti ensimmäisissä harjoituksissa. Huvittavaa: sain ensimmäisen ystäväni kuorosta tarjoamalla hänelle evääni, koska jännitin niin paljon että en saattanut syödä. Ystävien lisäksi kuoro on merkinnyt minulle muun muassa tukea, hyvinvointia – ja musiikillista kehittymistä. Muistan, että olin todella murtunut, kun en saanut osastolla ollessani käydä kuorossa (se olisi vienyt liikaa energiaa). Kävin tosin katsomassa yhtä heidän konserttiaan ja kyynelet kihosivat silmiin, sillä minulla oli niin kamala ikävä takaisin kuoroon. Olin kokonaisuudessaan puoli vuotta pois kuorosta ja ”riemu repesi” kun pääsin takaisin. Aluksi pelkäsin, miten minuun suhtauduttaisiin kun olin kuitenkin ollut tauolla suht’ kauan, mutta kaikki meni oikein hyvin. Viime postauksessa puhuinkin esityksistä. Arviolta yli sadan esityksen lisäksi mukaan on mahtunut kymmeniä ja taas kymmeniä laululeirejä sekä muutama isompi tapahtuma. ”Muutama” juttu siis.. ;)

                      ”Laulu-uraa” on syksyllä takana kymmenen ja puoli vuotta. Silloin suunnitelmissa on heittää haikeat hyvästit tälle kuorolle ja suunnata toiseen kuoroon kaikki aistit avoinna. Ajatus tästä kuorosta lähtemisestä tuntuu haikealta, mutta elämä on eteenpäin menemistä. Vaikka välillä on tuntunut raskaalta lähteä harjoituksiin, en ole katunut päivääkään kuoroon pyrkimistäni. ♥

                      Tällainen iloinen postaus pitkästä aikaa, taitaakin kello olla uhkaavasti jo sunnuntain puolella. Hyvää yötä kaikille, kirjoittelemisiin taas huomenna! ♥ P.S. Ihana tämäkin biisi, en ole kuullut yhtään huonoa Juhan laulua: https://www.youtube.com/watch?v=vQOZ5cK-1SA P.S.2. Rakas, jos satut lukemaan tämän postauksen niin: parane pian!