Performing: before and nowadays

Hei taas ihanat! Blogiani lukiessanne olette varmasti huomanneet, että postausteni aiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Tänään on luvassa taas jotain erilaista: esiintymisen synnyttämät tuntemukset ennen ja nykyään.

                      Kuten varmasti monella, myös minulla ala-asteella esiintyminen, esimerkiksi esitelmän pitäminen, oli maailmanloppu. Kädet hikosivat, sydän oli tulla ulos rinnasta ja ääni tärisi – ja jostain kumman syystä yleisö ei sitä koskaan huomannut. Tilanne oli samanlainen myös yläasteella, sitä itse asiassa pahensi kehon aliravitsemustila. Vaikka esitelmän aihe olisi ollut kuinka kiinnostava tahansa, ajatukset olivat koko sen ajan ruoassa ja syömisessä. Jos joku olisi pyytänyt minua osastolla pitämään esitelmän, olisin luultavasti mennyt täysin lukkoon. Minulla ei kuitenkaan koskaan ole ollut (omasta mielestäni) sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

                      Nykyään tilanne on tosi hyvä. Esitelmien ja puheiden pitäminen hermostuttaa edelleen, mutta olen vain mennyt ”tulta päin”. Olen esimerkiksi pitänyt esitelmän anoreksiasta ainakin neljästi, kolmesti koulussa ja kerran kuorossa. Aluksi niiden pitämisessä pelotti, miten ihmiset suhtautuisivat. Esiintymisjännityksen voittamisessa on auttanut elämänkokemuksen – ja terapian – lisäksi kymmenen vuoden kuorokokemus. Ensimmäiset esitykset olivat hirveitä, ajattelin vain koko ajan, milloin pääsen pois.. Nykyään jännitän esityksen alussa sen ”tärkeydestä” riippuen vaihtelevasti. Pienet esitykset aiheuttavat enää pienen jännityksen, mutta myönnettävä on, että syksyinen osallistuminen suureen kuoro-oratorioon pelotti, siis ei jännittänyt.. Mutta hei, siitäkin selvittiin. :)

                      Tällainen postaus tällä kertaa, huomenna en valitettavasti ehdi kirjoitella.. Mutta hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua, rakkaat lukijat! ♥ P.S. Ihana laulu tämäkin: https://www.youtube.com/watch?v=MpYccBQH-Lg

 

Kuva on Tallinnan Laulujuhlilta.. <3