No, no, no, NO!

Hei pitkästä aikaa, ihanat – ja anteeksi kamalasti, että vielä eilen ei ilmestynyt uutta tekstiä! Syy oli se, että olin nukkunut edellisenä yönä kuutisen tuntia heräillen tunnin välein ja olin aika poikki. Mutta tänään aion puhua teille ein sanomisen vaikeudesta.

                      Kieltäytyminen on aina ollut minulle hyvin vaikeaa (en nyt puhu esimerkiksi tupakasta, alkoholista tai huumeista kieltäytymisestä). Uhmaikäni oli normaali – muistaakseni – mutta siitäpä ne vaikeudet taisivat sitten alkaa. Kieltäytymisen vaikeus oli otollinen kiusaamisen helppoudelle. Itsetunnon käsite oli täysin tuntematon ja kiusaajan sanat tuntuivat olevan kuin viiltävä veitsi. Tämän vuoksi en myöskään kyennyt pistämään kiusaajalleni vastaan. Ein sanominen on johtanut henkisen kivun lisäksi myös taloudellisiin vaikeuksiin: maksoin arviolta kolmen vuoden ajan kaverini niin pienet kuin suuremmatkin ostokset. Tämän ajatteleminen saa niskavillat nousemaan pystyyn..

Vielä nykyäänkin tuon pienen sanan sanominen on niin sanotusti mission impossible. Esimerkiksi eilen en onnistunut kieltäytymään yökylästä kaverini luona – ja ”morkkis” kesti koko päivän.

                      Tällaisia tunnelmia tänään, nyt onkin jo aika painaa pää tyynyyn. Hyvää yötä kaikille, nukkukaa hyvin (ja pahoitteluni, että tämäkin postaus jäi näin lyhyeksi)! ♥ P.S. Röllin tapaan :D : https://www.youtube.com/watch?v=De5HlGu2cco