The meaning of religion before and nowadays

Hei taas, rakkaat lukijat! Tänään ajattelin puhua teille uskonnon merkityksestä elämässäni ennen ja nykyään. Aihe tulee luultavasti jakamaan mielipiteitä, mutta rakentava kritiikkikin on tervetullutta.

                      Vuonna 2010 osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni Herättäjäjuhlille (jotka sattuivat silloin olemaan Kiuruvedellä, tässä linkki herännäisyyteen jos kiinnostaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Her%C3%A4nn%C3%A4isyys). Siellä ymmärsin herännäisyyden olevan ”minun juttuni”. Körttiläisyyden voisi tiivistää herätysliikkeeksi, jossa painottuu se, että Jumalaa tulee kunnioittaa, mutta Häntä ei ole syytä pelätä. Körttiläisyys voi myös luonnehtia sallivaksi. Ennen Herättäjäjuhlia kirkossa käyminen ikään kuin hävetti minua – kenties siitä syystä, että yläasteella (ja lukiossa) oli ”noloo” tykätä koulun joulu- ja kevätjumalanpalveluksista. Nykyään en tunne tippaakaan häpeää esimerkiksi veisatessani jumalanpalveluksen virsiä. Osastolla ollessani lausuin joka ilta perusteellisen iltarukouksen ja olin kauhuissani, mikäli se joskus jäi välistä. Körttiläisyys ja iltarukouksen lausuminen antoi minulle – monen muun tekijän ohella – voimaa jaksaa taistella syömishäiriötä vastaan.

                      Jo pienenä opittu iltarukous on nyttemmin jäänyt pois iltarutiineistani, mutta sanon sen usein edelleen mielessäni, vaikka en sitä ääneen lausukaan. En osaa selittää, mutta minusta on lohdullista ajatella, että joku suurempi voima kuulee huokaukseni. Kävin tänäänkin kirkossa – ensimmäistä kertaa pitkäperjantain jumalanpalveluksessa. Aion myös taas tänä ja ensi vuonna osallistua Herättäjäjuhlille talkoisiin (vuoden 2012 osallistuminen peruuntui huonon kuntoni takia, viime vuonna tuli myös este).

                      Tällaista tänään, huomenna jälleen uusia tuulia; ja joku kerta lupaan ottaa kantaa teodikean ongelmaan. Hyvää yötä ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! ♥ P.S. Rakastan tätäKIN kappaletta: https://www.youtube.com/watch?v=61faJB_2QPg