Strict NO to intoxicants: alcohol, drugs and tobacco

Heippa taas, ihanat! Nyt on olo – neljän päivän kuumeilun, niistämisen ja röhimisen jälkeen – jo huomattavasti parempi, joten uutta postausta pukkaa uudella innolla. Tämänkertaisen postauksen aihe on, kuten otsikosta käy ilmi, suhtautumiseni päihteisiin ennen ja nykyään.

                      Kantani päihteisiin on pienestä pitäen ollut jyrkkä. Lapsena pelkäsin humalaisia enkä esimerkiksi halunnut tämän vuoksi kävellä ”ostarin” läpi kotiin, edes vanhempieni seurassa. Moni ikäiseni koki ala-asteella saadun päihdevalistuksen turhaksi ja kiristeli hampaita tai tuhahteli kun poliisit kävivät puhumassa alkoholin haitoista. Itselläni asia on kuitenkin vaikuttanut päinvastoin: voisin jopa sanoa, että sen ansiosta olen absolutisti (josta lisää seuraavassa kappaleessa). Muistan erityisen hyvin erään kerran, kun oli taas valistustuokion aika ala-asteella. Oli puhe siitä, miten kieltäytyä, jos joku tarjoaa huumeita/ lääkkeitä. Opin tuona päivänä asenteen, jonka olen pitänyt tähän päivään saakka – ja jonka aion pitää koko elämäni läpi. Jos joku tarjoaa huumeita (tai lääkkeitä, alkoholia, tupakkaa), sanon kohteliaasti: ”Ei kiitos, en halua lyhentää elämääni vapaaehtoisesti pilaamalla aivojani/ keuhkojani”. Hyväksyn kuitenkin, mikäli joku käyttää alkoholia tai tupakoi. Hyväksyn jopa, jos joku käyttää huumeita; nämä kaikkihan ovat riippuvuuksia.

                      ”Ikääntyminen” (sori, en keksi parempaa sanaa :D) on entisestään jyrkentänyt kantaani päihteisiin. Mainitsin äskeisessä kappaleessa olevani absolutisti – koskee alkoholin lisäksi myös huumeita, lääkkeitä ja tupakkaa. En esimerkiksi aio kohottaa pikavauhtia lähestyvissä ylioppilasjuhlissani maljaa alkoholilla. Olen valitettavan monesti törmännyt siihen tilanteeseen, että minun on ollut seliteltävä juomattomuuttani. Välillä tuntuu, että Suomessa voi kieltäytyä alkoholista ainoastaan, jos on autolla liikkeellä tai raskaana.. En kuitenkaan nykyään ole selitellyt sen kummemmin sitä, miksi olen absolutisti, sanon vain että en halua. Tarvitseeko sitä teidän mielestänne perustella? Okei, on taustalla yksi toinenkin asia, josta en kuitenkaan tunne vielä olevani valmis kertomaan..

                      Tästä taisi nyt tulla tällainen sekava "päihdevalistuspläjäys", toivottavasti ette ole kovin vihaisia.. Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti ja voimia loppuviikon ponnistuksiin; rakastan teitä! ♥ P.S. Yksi lempilauluistani: https://www.youtube.com/watch?v=YGU8Ng4F2yo P.S.2. Lukisin mielelläni kommentteja, mihin tahansa postaukseen liittyen.. :)