About being bullied

Hei taas, rakkaat lukijani! Otsikko paljastaa, mistä varmasti kaikkia koskettavasta asiasta aion tänään puhua: kiusaamisesta. Minua kiusattiin ala-asteella (luokilla 3 – 5), enkä muista toista niin pelottavaa ajanjaksoa elämässäni..

                      Kiusaaminen lienee ollut helppoa; olen aina ollut se heikoin lenkki. Aluksi kaveerasin (puolisen vuotta?) kiusaajani kanssa, kunnes ymmärsin kysyä itseltäni, oliko tilanteessa jotain epänormaalia. Sitten olikin jo ”liian myöhäistä”; kiusaaminen oli alkanut. Kiusaaminen oli psyykkistä/ henkistä, sana ”pompottelu” kuvaa sitä aika osuvasti. Nielin – ja uskoin – kaikki ne negatiiviset kommentit, jota hän (kiusaajani) minusta sanoi. Olin kuin pässi narussa ja menin sokeasti kaikkialle kiusaajani mukana. Myönnettävä on, että itsetuntoni oli aika nollilla.

                      Miten mainitsemani pelko näkyi? Se ei näkynyt ulospäin, koska pelkäsin seurauksia, mutta näin melkein joka yönä painajaista, jossa kiusaajani vainosi minua ja hyvin usein katkaisi jalkani. Se näkyi myös käsialassani: käsialani meni niin pieneksi, että opettajilla oli suuria vaikeuksia lukea sitä. Kerroin kiusaamisesta äidilleni, mutta kielsin häntä kertomasta eteenpäin ja hän totteli. En kuitenkaan missään nimessä syytä häntä siitä, että hän ei kertonut.

                      Olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa niille kahdelle hyvälle ystävälleni, jotka katkaisivat kolmen vuoden piinan puuttumalla asiaan. Kiusaaminen loppui siihen paikkaan ja se tuntui ihan hemmetin vapauttavalta! Seitsemännellä luokalla esiintyi vielä hetken kiusaamista {tunnuksen tekeminen IRC-galleriaan ja kuvien lataaminen kyseiseen kuvapalveluun/ perättömien juorujen levittäminen/ keittotaidoista kettuilu/ pilkkalaulut}, mutta se loppui todella nopeasti.

                      Olen päässyt yli kiusaamisesta, mutta siitä puhuminen satuttaa edelleen todella paljon. Jos teitä kiusataan, ottakaa rohkeasti tarjottu apu vastaan tai hakekaa sitä; avun pyytämisessä/ hakemisessa ei ole mitään hävettävää! Kiusaajilleni haluaisin vielä sanoa pari sanaa (mikäli satutte lukemaan tätä): olen tosiaan päässyt yli kiusaamisesta, mutta toivon teidän hakeneen apua ja saaneen elämänne kuntoon, ettekä enää kiusaa ketään..

                      Tällainen rankahko postaus tällä kertaa, huomenna jälleen uusi aihe. Nukkukaa hyvin – ja kulkekaa rohkeasti kohti unelmianne! ♥ P.S. Jälleen yksi ihana Juha Tapion biisi, joka sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin: https://www.youtube.com/watch?v=zXkzTqkUIv4