Apple >< orange, brown >< jade, blueberry >< raspberry..

Hei, ihanat lukijani! Pahoitteluni, että en kirjoittanutkaan eilen; olin tosi väsynyt katsottuani ihanan elokuvan, jossa itkin kolmesti.. Tänään kuitenkin paljastan teille sen toisen syyn, minkä vuoksi en pitänyt (enkä edelleenkään hirveästi pidä) kaupungilla liikkumisesta ja kaupassa käymisestä: valinnan vaikeus ja siihen liittyvä ahdistus.

                      Monet ystävistäni sanovat usein törmäävänsä valinnanvaikeuteen esimerkiksi makeisia valitessaan. Ymmärrän heitä hyvin, sillä tiedän, miltä valinnanvaikeus tuntuu. Luulen kuitenkin, että he eivät ehkä tunne (samanlaista) ahdistusta kuten minä. Kun nimittäin sairauteni oli pahimmillaan, saatoin viettää valehtelematta tunnin kaupassa tuskailemassa omenan ja appelsiinin välillä. Jos ostettavia oli useampia, olin vähällä tulla hulluksi.. Vaateostosten tekeminen ei ollut piiruakaan helpompaa, varsinkin kun peilikuva ellotti jo silloin. Pahinta oli jo aiemmin mainitsemani ahdistus. Ahdistusta pahensivat – tai oikeastaan aiheuttivat – pakkoajatukset ja -oireet. Sitä on tosi vaikea selittää, mutta pääni sisällä oli ikään kuin kaksi peikkoa, anoreksiapeikko ja pakko-oirepeikko, joista jälkimmäinen oli äänessä valintoja tehdessäni. Mitä peikko sitten sanoi? No, sen mielestä valitsin väärin, jos valinta perustui intuitioon (miltä sillä hetkellä tuntuu). Ja samalla ymmärsin täydellisesti järjellä, että appelsiinin valitsemisessa omenan sijaan ei ole mitään väärää.

                      Enää valintojen tekeminen ei ole ”mission impossible”, mutta tietyissä elämäntilanteissa ahdistus nostaa edelleen päätä. Syksyllä, kun koulussa oli tosi, tosi rankkaa ja stressimittarin lukemat asteikon yläpäässä, oli aivan yhtä vaikeaa valita, mihin kysymyksiin vastaan psykologian kokeessa kuin mitä otan evääksi kirjoituksiin! Erityisen vaikeaa minulle on aina ollut päättää, mitä puen ylleni kouluun – luultavasti siksi, että äitini on päättänyt asian 95 prosenttia elämästäni. Niin pahalta kuin se kuulostaakin, pahinta mitä voi pakko-oireiselle tehdä, on tehdä päätös hänen puolestaan. Vaikka ahdistus voi tuntua sietämättömältä, niin sanotut pienet valinnat on hyvä tehdä mahdollisimman nopeasti ja luottaen intuitioon. Isompien valintojen kohdalla on järkevää punnita eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja, mutta niidenkään kanssa ei kannata ”vitkutella” turhan pitkään.

                      Tällaista tänään, huomenna ajattelin kertoa aiheesta, joka ensisilmäyksellä saattaa vaikuttaa aika oudolta. Nukkukaa hyvin ja hurjana tsemppiä alkavaan viikkoon; olette ihania! ♥ P.S. Vielä se kesäkin sieltä tulee, tässä vähän tunnelmaa: https://www.youtube.com/watch?v=qGEIh18yD6Y  Kyseinen kappale on muuten itselleni tosi tärkeä, sillä se soi kevätjuhlassa lähtiessäni yläasteelta! :)