Participating in matriculation examinations

Tervehdys todella pitkästä aikaa, ihanat! Olen hyvin pahoillani, että tämä postaus ilmestyy vasta nyt (omistettu tiistaille): lauantaina kävin mummolassa ja rakkaani kanssa elokuvissa, sunnuntaina hyökkäsin portfolion ja pääsykoekirjan kimppuun, ja eilen vieraili ”Ystäväni Migreeni”, mikä teki kirjoittamisesta lähes mahdotonta.. Valitukset sikseen! Kieltämättä en meinannut ehtiä tätäkään postausta kirjoittaa, sillä pääsykokeet alkavat tosissaan hönkiä niskaan (4. – 6.6.); tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lopettaisin blogin kirjoittamisen, vaan postauksia satelee vielä monta monituista. Tänään ajattelin kertoa teille – syksyn ja kevään – ylioppilaskirjoituksiin osallistumisesta.

                      Ruotsin kirjalliseen ylioppilaskokeeseen osallistuminen syksyllä oli ensimmäinen koetukseni (ellei kuuntelua lasketa). Koe alkoi yhdeksältä – ja minä tärisin jännityksestä teipillä vuoratut evääni pöydällä. Muistan, että vain rukoilin aivoiltani että ne eivät jättäisi minua pulaan. Loppujen lopuksi olin salissa viisi ja puoli tuntia. Vaikka söin eväät, tein todella typerän virheen: en käynyt kertaakaan vessassa.. Kaikki vaiva ja pinnistely – mukaan lukien epäsäännöllisten verbien kaivaminen aivojen sopukoista – tuotti kuitenkin tulosta: loppuarvosana oli E (tosin se lähti C:nä). Psykologia viikkoa myöhemmin oli jo pisaran verran helpompi rutistus. Sain kirjoittaa reaaliaineet ja äidinkielen koneella ja minulla oli tunnin lisäaika. Niinpä istuin seitsemän tuntia kirjoittamassa ja tuskailin, ehdinkö. Sillä kertaa huolehdin kyllä vessassa käynnistä, mutta eväät eivät oikein maittaneet, joten nälkä kurni vatsassa kun vihdoin pääsin kotiin. Ranskan ylioppilaskoe oli syksyn viimeinen; ja hyvä niin, sillä psyykeeni ei olisi kestänyt enää ainoatakaan ponnistusta syksylle. Muihin kokeisiin verrattuna ranska tuntui olevan ohi yhdessä hujauksessa, koe oli tehty noin neljässä ja puolessa tunnissa.

                      Keväällä ensimmäinen kirjoitus oli äidinkielen tekstitaito, jota sitäkin istuin tekemässä seitsemän tuntia (viidestä tehtävänannosta kolmeen vastattiin, muistan aiheet edelleen) peläten samalla lopullista tulosta; preliminääristä oli tullut 6+. Bussimatkalla kotiin kirosin sitä, että myöhästyin harjoituksista, mutta olin samaan aikaan onnellinen että olin selvinnyt. Tekstitaitoa seurasi esseekoe, joka oli ”peace of cake”. Täytyy myöntää, että säikähdin, kun tajusin yhdeltä olevani valmis.. Toisaalta, oikean aiheen löydettyäni aloin suoraan kirjoittaa (tekstistä ei meinannut tulla loppua) ja luin valmiin tekstini kuudesti. Englannin ylioppilaskirjoitus oli toiseksi viimeinen ja käytännöt alkoivat olla jo rutiinia. Palautin kokeen tyytyväinen ja pelottavan itsevarma hymy huulillani istuttuani viisi tuntia – mikä ei ollut järkevää. Arvosanaksi tulee korkeintaan M, tiedän sen.. Viimeinen koe, terveystieto, oli samaan aikaan sekä painajainen että unelmien täyttymys. Viimeisen tunnin aikana, puoli kolmesta puoli neljään, pää yksinkertaisesti löi tyhjää. Siitä huolimatta pakersin paperille sanoja, ja kun puoli neljältä vihdoin tulostin paperit ja palautin kokeen valvojalle, ei itku ollut kaukana. Olin niin sanoinkuvaamattoman helpottunut! Ja kun liukastuin pihalla, sain vain naurukohtauksen.

                      Seuraavat postaukset ilmestyvät tällä viikolla valitettavasti vasta torstaina ja sunnuntaina, sillä raivostun itselleni, mikäli en pysy lukusuunnitelmassa.. Hyvää yötä kaikille ja voimahalaus viimeisiin rutistuksiin! P.S. Enää kolmisen viikkoa ja minäkin saan laulaa tämän: https://www.youtube.com/watch?v=YcQJPo4Hh6k