I am greatful for..

Hei todella pitkästä aikaa, ihanat! Ja isot anteeksipyynnöt, että olen laiminlyönyt blogin pitämisen.. Perjantaina ja lauantaina oli lukupäivä, sunnuntaina olin yökylässä rakkaani luona ja eilen olin endorfiinipurkauksen seurauksena tosi väsynyt. Nyt kuitenkin korjaan asian kirjoittamalla postauksen kiitollisuudesta.

                      Vaikka olen aina ollut omasta mielestäni optimistinen luonne, tuntui osastolla ollessani – ja valitettavasti joskus edelleen – siltä, että en osaa olla tarpeeksi kiitollinen. Toisaalta muistan selvästi, että olin valtavan kiitollinen siitä, että pääsin käymään luvan kanssa kävelylenkillä osastolla. Tai siitä, kun sain nähdä syksyn täydessä väriloistossaan. Tuolloin sitä osasi olla kiitollinen arjen pienistä iloista. Ja voi sitä kiitollisuuden määrää, kun pääsin käymään kotona viiden tunnin ajan!

                      Kuten edellisessä kappaleessa mainitsin, tuntuu toisinaan edelleen siltä, että en osaa olla tarpeeksi kiitollinen elämälle. Kuitenkin, mitä vanhemmaksi olen tullut, olen tajunnut mistä kaikesta minulla on syytä kiittää. Olen ensinnäkin kiitollinen siitä, että minulla ei ole mitään suurempaa elämää rajoittavaa sairautta (anoreksiaa, astmaa ja atooppista ihottumaa sekä muutamaa leikkausta lukuun ottamatta). En missään nimessä vähättele syömishäiriöitä; tarkoitan vain, että omalla kohdallani kahdeksan vuoden sairastamisjakso on ollut ehkä suhteellisen helppo, vaikkakin ensimmäiset vuodet olivat melkoista taistelua pelottavia ajatuksia vastaan. Olen kiitollinen ihanista vanhemmistani sekä mahtavasta veljestäni, jotka ovat tönineet minua kokeilemaan siipiäni, sekä jaksaneet seistä ja kulkea vierelläni tapellessani syömishäiriötä vastaan – vaikka aluksi kiedoin ympärilleni valheiden verkkoa. Olen kiitollinen kaikista ihanista sukulaisista ja ystävistäni, joilla on läpi elämäni ollut sanoinkuvaamaton merkitys. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: olen äärimmäisen kiitollinen terapiasta sekä osastojaksosta, joista (kuten olen sanonut) olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Oho, tämä alkaa muistuttaa ylioppilaspuheeni sisältöä.. :D Jotta muistaisin olla kiitollinen jokaisesta päivästä, olen alkanut listata joka päivä vähintään viisi positiivista asiaa. Tänä päivänä positiivista on ollut se, että olen saanut pääsykoealueen vihdoin luetuksi (kolmanteen kertaan), tätini mies on käymässä, kryptoja on ihana tehdä, Pasila on täydellinen ”aivojen nollaaja” ja ulkona on ihanan vehreää.

                      Kiitollisena tästäkin päivästä painan nyt pääni tyynyyn ja toivotan teille kaikille oikein hyvää yötä. Huomenna en ehkä ehdi kirjoittaa; minun on siivottava huoneeni juhlia varten ja pyörähdän rakkaani luona. Olette ihania! ♥ P.S. Vähän erilainen laulu, mutta sopii hyvin tähän aiheeseen: https://www.youtube.com/watch?v=kUFLZgNdML8  P.S.2. Hitto kun meni TAAS näin myöhäiseksi tämä postaus, mutta perhanan netti ei toiminut..