Abortion – when no and when yes?

Moikka taas, ihanat! Tuhannet anteeksipyynnöt, että eilen ei ilmestynytkään uutta postausta; olin jostain syystä tosi väsynyt illalla, vaikka eilen oli ”vapaapäivä”.. Olen pariinkin otteeseen miettinyt ajankohtaisia aiheita ja ajattelin, että voisin ottaa kantaa erääseen todella rankkaan ajankohtaisaiheeseen: aborttiin. Mukana on myös pari uskonnon näkökulmaa, mikä ei toivottavasti häiritse.

                      Aluksi on myönnettävä, että uskonto riitelee abortti-kysymyksen kanssa, aika paljonkin. Toisaalta olen saanut sellaisen käsityksen, että evankelis-luterilainen kirkko suhtautuu esimerkiksi katolista kirkkoa joustavammin abortin tekoon. Selkäpiitäni nimittäin karmi lukiessani juttua 10-vuotiaasta tytöstä, jolle ei myönnetä aborttia isänsä raiskaamaksi jouduttuaan, vaikka tytön henki on vaarassa; koska katolisen kirkon mukaan abortti on aina murha.. En tuomitse mitään uskontoa, mutta rehellisesti sanottuna en ymmärrä kirkon kantaa Paraguayn tapauksessa. Evankelis-luterilainen kirkko sallii abortin esimerkiksi, kun äidin henki on raskauden takia vaarassa, hän on joutunut raiskauksen uhriksi tai kun tämä on 40-vuotias ensisynnyttäjä. Olen tässä asiassa evankelis-luterilaisen kirkon kannalla. Jokainen äiti tekee itse päätöksen raskauden keskeyttämisestä, mutta olen sitä mieltä, että abortti on aina se viimeisin vaihtoehto. Mikäli elämäntilanne on mahdoton syntyvän vauvan kannalta, voi pienokaisen – pitkään harkittuaan – antaa adoptioon.

                      Tämä on hyvä esimerkki lyhyestä postauksesta, mutta nyt on sen verran väsy, että on pakko alkaa lopetella.. Hyvää yötä, ihanat – ja rentouttavaa viikonloppua! ♥ P.S. Ei sovi tähän aiheeseen, mutta tämä on IHANA laulu: https://www.youtube.com/watch?v=M_lc92Rq4j4