torstai 9. heinäkuuta 2015



I felt like winning when..

Tuulista mutta oikein mukavaa torstaipäivää, ihanat! Muistatteko, kun kerroin yhdessä postauksessa, että en pidä voittamisesta? On kuitenkin tiettyjä asioita, joissa voittaminen tuntuu älyttömän hyvältä. Puhun nimittäin itsensä voittamisesta – josta kerron nyt muutamia esimerkkejä, sellaisia jotka ovat jääneet parhaiten mieleen.
                      Olen aina pelännyt kiipeämistä erilaisissa telineissä, mistä minua on myös kiusattu. (Eittämättä viisi vuotta minua nuorempien tyttöjen – joita en muuten tuntenut – ivasanat tuntuivat aika satuttavilta..) Pelon syynä lienee ollut se, että tasapainoni ei ole koskaan ollut parhaasta päästä. Pelkäsin, milloin tulen rytinällä alas purren kieleni poikki tai isken hampaani huulesta läpi.. Kerran päätin kuitenkin rohkaistua (olisinkohan ollut kymmenen vanha) ja kiipesin kaarimaisen kiipeilytelineen päästä päähän – hitaasti mutta varmasti ollessamme äidin kanssa puistossa. Ja voi sitä voittajafiilistä, joka säteili minusta kilometrien päähän! Isälle piti tietenkin heti kotona kertoa, mitä olin tehnyt. Osastolla ollessani muistan, että ensimmäisen jäätelön (ja sitä ennen suklaavanukkaan) syönti oli ”työvoitto”. Järkyttävän ahdistuksen ja syyllisyyden sekä miljoonien kyyneleiden jälkeen tuli melkoinen voittajaolo; minusta ei tullut läskiä sotanorsua!
                      Nykyään olen tuntenut itseni voittajaksi monissa tilanteissa. Viime vuoden puolella kävin kaverini kanssa uimahallissa ja hän onneksi pakotti minut hyppäämään ensimmäiseltä ponnahduslaudalta (hyppäsin ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana). Lasku ei mennyt aivan putkeen – hyppäsin vatsa edellä enkä meinannut saada happea – mutta se ei estänyt voittajafiilistä: olin voittanut pelkoni. Melkoinen voittajaolo tuli myös saadessani tietää, että äidinkielen arvosanani oli E. Myös korkeat paikat ovat jonkin verran lukeutuneet pelkoihini, joten Sveitsin Birg-vuorella olevalle lasilattialle astuminen kahdesti tuntui tosi hyvältä (koska selätin pelkoni). Tänään tuntui tosi ”voitokkaalta” antaa ahdistukselle piut paut ja ostaa t-paita!
                      Tällainen iloinen postaus tänään, huomenna saatan kirjoittaa jostain vähän ei niin mukavasta. Hyvää yötä ihanat – ja uskokaa aina itseenne! ♥ P.S. Jotenkin sopii tähän aiheeseen: https://www.youtube.com/watch?v=7S_gLohI4XE

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti