What is wrong with me..?

Lämmintä maanantaipäivää, ihanat! Yritän pitää tämän postauksen tarkoituksella lyhyenä, sillä en halua siitä valitusvirttä; veisasinhan niitä tarpeeksi viikonloppuna.. (Toinen syy postauksen lyhyydelle on aamuinen migreenikohtaus, jonka uusiutumisen yritän kaikin keinoin välttää..) Mutta siis, tänään aion vähän valottaa viime viikon fiiliksiä.

                      Sain keskiviikkona tietää, että en ole saanut kovasti toivomaani opiskelupaikkaa yhdestäkään kaupungista, johon hain. Kuten kaikille läheisilleni sanoin, olen toki luonnollisesti harmissani ja pettynyt, mutta en anna tämänkään lannistaa itseäni sillä elämä voittaa! Ja silti kuitenkin.. Torstaina tuijotin kattoon ja mietin, mikä kaikki minussa oikein on vikana.. Kun jokin kauan ja hartaasti odotettu asia menee pieleen, ei itseviha kysy lupaa tulla. Se härnää ja iskee kyntensä – vaikka koko päiväksi. Päällimmäinen kysymys on: enkö tehnyt tarpeeksi, mitä olisin voinut tehdä toisin? No, matikkaa tiedän lukeneeni ihan liian vähän eikä tekstitaitokokeeseen oikein voinut valmistautua, mutta entä monivalintakoe? Luin alueen kolmesti ja tein (omasta mielestäni) hyvät muistiinpanot, olisiko pitänyt lukea kymmenesti? Entä sitten ennakkotehtävä, portfolio; oliko se riittävän laaja? Tai olisiko minun pitänyt olla vähemmän innokas haastatteluissa? Tänään kanavoin itsevihani rakentavasti: hakkasin tyynyjä niin kovaa kuin jaksoin. Eiköhän tämä tästä pikku hiljaa – en ole luovuttajatyyppiä..

                      Tällainen ”tunteidenpurkaus” tänään, huomenna jotain positiivisempaa.. Vaikka iltaan on vielä pitkä aika, tahdon toivottaa teille jo valmiiksi hyvää yötä! ♥ P.S. Tänään en linkitäkään mitään kappaletta, vaan ohessa on minua paljon puhutteleva lainaus uudelta idoliltani, Jaakko Löytyltä (myös idolien repertuaari laajenee huimaa vauhtia):

”Vaikka vaellus on vaivaista,

minä vielä jaksan toivoa;

olen kahden maan kansalainen..”

Jaakko Löytty