14 (personal) reasons why NOT to flirt with anorexia

Sateinen tervehdys täältä ruudun takaa, ihanat! Tai ainakin täällä meillä päin on satanut poikkeuksetta koko päivän. Olen tosi pahoillani, että en kirjoitellut toissapäivänä, enkä edes eilen; olen ollut jotenkin tosi väsynyt pääsykokeista ja viimeisestä lukiovuodesta.. Tänään kuitenkin aion ottaa valistajan roolin ja osoittaa – omien esimerkkieni avulla – miksi anoreksian takia ei kannata ruveta flirttailemaan. Sain idean tähän postaukseen selaillessani vanhaa reppuani, ja löysin sieltä terapiassa tekemäni laput, jotka muistuttavat minua miksi anoreksialle kannattaa antaa piut paut jo kuherteluvaiheessa (syömishäiriön ensimmäinen vaihe). ”Palkinnot” eivät ole missään tietyssä järjestyksessä:

                      1) Saan käydä koulua (kunnolla)! Tämä ei tosin juuri tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, mutta lukio oli yläastetta huomattavasti helpompi vaikka ei sekään helpoimmasta päästä ollut. Yhtä lailla toivon, että tämä pitäisi paikkansa myös ensi syksyn kohdalla, jos pääsen opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

                      2) Saan laulaa kuorossa ja harrastaa muutakin! Jos kurkkaatte huhtikuun puolelle arkistossa, löydätte postauksen kuorolaulun merkityksestä, eli ei tarvinne selittää tarkemmin..? ;)

                      3) Minua ei jatkuvasti väsytä! Vaikka tämän postauksen alussa valittelin, että minua on väsyttänyt, on se aivan erilaista kuin syömishäiriöaikana. Nykyään en enää joudu peittämään suutani kädellä jatkuvasti koska aivot eivät ole aliravitsemustilassa.

                      4) Saan syödä ”häpeilemättä”! Syömishäiriöpeikon huutaessa päässä häpesin melkein jokaista suupalaa. Esimerkiksi jäätelön syöminen aiheutti ahdistuksen ja syyllisyyden lisäksi myös häpeää.

                      5) Minulla ei ole enää osteoporoosia! Tästä sen verran, että luustontiheysmittauksen tulos osoitti minulla alentuneen luuntiheyden lannerangassa, minkä vuoksi jouduin syömään rasittavan pitkään ällöttäviä kalkkitabletteja..

                      6) Minulla on parempi vastustuskyky! Okei, tämäkään ei oikein nyt ihan pidä paikkansa; toissa syksynä kärvistelin viiden lenssun kourissa (heti kun edellinen loppui, seuraava alkoi).. :D

                      7) Ovet sosiaalisiin tilanteisiin ovat avoinna minulle! Syömishäiriö sulkee lukemattomia ovia; juhlat, festivaalit, illalliset.. Listaa voisi valitettavasti jatkaa loputtomiin.

                      8) Minulla on parempi ryhti! Koska aivoille ei riittänyt tarpeeksi energiaa ruokavaliosta, oli se otettava lihaksissa. Omasta mielestäni muistutin kamelia pahimmassa vaiheessa.

                      9) Pystyn keskittymään paremmin! Huomasin tämän esimerkiksi lukiessani ylioppilaskirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Kun ”ajatuskone” saa tarpeeksi ”polttoainetta”, onnistuu lukeminenkin paremmin.

                      10) Voin ehkä saada lapsia! Tämä on jo pitkän aikaa ollut yksi suurimmista haaveistani (vaikka se ei vielä olekaan ajankohtainen); meinasin murtua osastolla ollessani kun minulle kerrottiin, että lasten saaminen on alhaisen painon vuoksi aika epätodennäköistä.

                      11) Minua ei enää haukuta ”riisitikuksi” sun muuksi! Olen erittäin tyytyväinen sillä aloin kyllästyä siihen, että koulun pukuhuoneessa jalkojani kommentoitiin hämähäkin koiviksi.

                      12) En ole koko ajan viluinen! Myös kesäisin ihoni oli usein kananlihalla, kun lämmittävä rasvakerros oli käytännöllisesti katsoen lähtenyt.

                      13) Saan näyttää tunteeni/ tunteitani! Tunteiden näyttäminen oli syömishäiriön jyllätessä todella vaikeaa, sillä koin painetta pitää yllä ”kiiltokuva-minää”..

                      14) Ystäväni ja muut läheiseni ovat onnellisempia! Läheisten huoli minusta tuntui sanoinkuvaamattoman pahalta, en voi sanoa muuta.

Tällaista tänään maanantaina (kyllä, maanantaina), katsotaan mitä huomenna tapahtuu. Hyvää ja huolivapaata yötä, ihanat! ♥ P.S. Tämän kappaleen merkitystä en voi sanoin kuvailla: https://www.youtube.com/watch?v=-s-4IzLzcV0