Relation between me and my grandmother – before and nowadays

Ihanan vehreää perjantaita, ihanat! Koska olen – yleensä – sanojeni mittainen nuori nainen, kirjoitan tänään suhteestani isoäitiini ennen ja nyt. Tarkoitukseni tosin oli kirjoittaa siitä jo eilen mutta arvatkaas, toimiko netti.. Voisin kirjoittaa äitini äidin ja minun välisestä suhteesta, mutta päätin kuitenkin kertoa isän äidin, mummun, merkityksestä elämässäni ennen ja nyt.

                      Kuten luultavasti suurimmalle osalle meistä, myös minulle isoäidillä on ollut pikkutyttönä merkittävä rooli lohduttajana ja tukipilarina. Mummun luokse juoksin aina kyynelet silmissä kun kaaduin ja polvi nirhautui. Jostain syystä laastari ja taikapuhallus – sekä kettukarkki (muistaako kukaan enää niitä?) aina auttoivat. Muistan lukemattomia asioita, jotka assosioituvat mummuun: kookospullien leipominen, vanhojen aikojen muistelu (johon kuuluu myös hassujen faktojen kertominen isästä; sori, isä), (liian suolainen) aamupuuro, käynnit ukin haudalla… Tunnen pettäneeni mummun luottamuksen muutamaan otteeseen, mitä minun ei ole helppo antaa itselleni anteeksi. Ensimmäinen kerta oli mummun 85-vuotissynttäreillä kun en syönyt kakkua – ja toinen seuraavana päivänä äidin soittaessa että olin osastolla syömishäiriön takia. Minua pelotti aluksi hirveästi hänen reaktionsa, entä jos se musertaisi hänet.. Mummu kuitenkin otti asian yllättävän hyvin; toki hän oli hyvin surullinen että olin ajautunut sellaiseen ”umpikujaan”, mutta luulen että hän on nyttemmin hyväksynyt asian. Muistan hänen myös lähettäneen minulle ihania kortteja ja lahjoja osastolle piristääkseen minua.

                      Nykyään mummu on minulle tukipilarin lisäksi ennen kaikkea keskustelukumppani. Leukani loksahti auki ja meinasin keikata ympäri keinutuolissa jutellessani hänen kanssaan kerran homoseksuaalisuudesta. Mummu nimittäin hyväksyi asian tuosta vain eikä pitänyt sitä esimerkiksi sairautena, kuten useammat vanhat ihmiset - stereotypioiden mukaan – tuntuvat ajattelevan! Vaikka keskustelemme mummun kanssa ”syvällisistä asioista”, rakastan edelleen sitä, kun hän aina kertoo niistä vanhoista ajoista. Rakas mummuni saavuttaa heinäkuussa kunnioitettavan 89 vuoden iän; rakastan häntä valtavasti! ♥

                      Vastapainoksi rankahkojen postausten sarjalle tällainen keveä ihmissuhdepostaus. Hyvää yötä ihanat, katsotaan mitä huomenna (tai sunnuntaina) keksin! ♥ P.S. Laulun sijaan päätin kirjoittaa tällaisen ihanan elämänviisauden (en muista, kuka näin on sanonut): ”Äiti tietää paljon, mutta isoäiti tietää kaiken”  Niin se on!