Anorexia – nowadays 

Puhdasta ja touhukasta lauantaita, ihanat! Mietin kauan, kehtaanko julkaista tätä postausta, mutta sitten ajattelin, että antaa mennä.. Kerron siis tänään, mitä anoreksialle “kuuluu” nykyään.

       Niin inhottavaa kuin se onkin myöntää, anoreksia on saamassa taas “niskalenkkiä” minusta.. Tämän huomaa muun muassa siitä, että en syö silloin, kun on nälkä. Siitä kärsii niin minä kuin lähipiiri (liian nälkäisenä minusta tulee todella kärttyinen, ja tästä joutuvat kärsimään viattomat läheiseni). Myös säännöllisyys korostuu aiempaa enemmän – valitettavasti. Tähän mennessä olen lyönyt IBS-kortin pöytään ruoka-ajoista puhuttaessa, mutta tarkemmin kuulosteltuna se taitaakin olla anoreksia, joka sanelee että kaikki ateriat on syötävä tiettyinä kellonaikoina. Sain esimerkiksi itkukohtauksen, kun meille oli tulossa vieraita; äiti oli varta vasten tehnyt minulle gluteenitonta kinkkupiirakkaa ja sanoin, että en voi syödä sitä, koska piti maistaa myös kalakeittoa eli en jaksaisi syödä iltapalaa (isä päästi tällä kohtaa huvittuneen naurun, mutta äitiä tämä taisi huolettaa).. Lisäksi koin tänään pitkästä aikaa syyllisyyttä syödessäni suklaakuorrutteisen jäätelön, koska olin jo syönyt omasta mielestäni aika “paljon” suklaata aiemmin päivällä (onneksi söin sen jäätelön syyllisyydentunteista huolimatta, ja aion vielä iltapalalla testata yhden suklaisen gluteenittoman uutuustuotteen). Kaikkein selvimmin huomaan anoreksian ylivallan siitä, että peiliin katsominen ahdistaa tavallistakin enemmän..

       Yritän kaikin tavoin taistella syömishäiriötä vastaan; tiedän elämänlaatuni olevan sanalla sanottuna paska (sori..), jos se saa yliotteen. Onneksi minulla on eräs tärkeä motivaattori. Nimittäin MITTAAMATTOMAN RAKAS veljenpoikani. En halua sanoa hänelle kesällä jäätelökioskilla, että “Täti ei tällä kertaa ota jäätelöä, tätillä on banaani”, vaan haluan olla hänen elämässään täysillä mukana!

       Kaikesta synkistelystä huolimatta minulla on ollut tänään oikein hyvä päivä. Olen (taas) siivonnut ja sain ammatinvalintaohjaukseen liittyvän kotitehtävän valmiiksi. Asiasta kukkaruukkuun – kuten serkkuni tapaa sanoa, terkkuja vaan jos satut lukemaan tätä – jos painoni nousee tarpeeksi kesään mennessä, saan ehkä palata töihin; toki se edellyttää myönteistä vastausta kesätyöhakemukseeni. Nyt toivotan teille oikein hyvää yötä, ihanat! <3 P.S. Kuuntelen pitkästä aikaa Johanna Kurkelan tuotantoa, tämä on yksi suosikkikappaleistani häneltä (toinen on laulu nimeltä Sudenmorsian): https://www.youtube.com/watch?v=xMbP9SoJ_hM