How are things right now?

Heippa pitkästä aikaa, ihanat – ja NÄÄÄÄÄÄIN iso anteeksipyyntö hiljaiselostani täällä blogin puolella, viimeisin postaus kun on ilmestynyt hävyttömän kauan sitten! Postauksia ei liioin ole sadellut, sillä eräs musiikkiprojekti on melkoinen aikasyöppö; vaikka antaakin toisaalta valtavasti. Tästä on kuitenkin tulossa “pikakatsaus” viime aikoihin.

      Ensinnäkin, tajusin aloittaneeni blogin kirjoittamisen reilu vuosi sitten! :) Se tarkoittaa myös sitä, että olen vuoden vanhempi; kyllä se aika menee ihan pirun nopeaa.. Aika moni on kysynyt, miltä tuntuu nyt olla 21, siis kansainvälisesti täysi-ikäinen. Voin rehellisesti sanoa, että ei pätkääkään erilaiselta kuin 20-vuotiaana! :D Viimeisin mullistus elämässäni lienee ollut hakupapereiden lähettäminen sosionomikoulutukseen kahteen paikkaan. Toinen merkittävä, ei niin positiivinen, mullistus oli tieto siitä, että isoäitini kaatui aika pahasti pari päivää takaperin; häneltä murtui lonkka, joka leikattiin eilen.. Se saa miettimään elämän haurautta. Lisäksi pyysin hyvää ystävääni rukoilemaan heti, kun olin kuullut, mitä oli tapahtunut. Tämä antoi minulle lohtua – ja ehkä osittain sen ansiosta leikkaus oli sujunut hyvin. Sunnuntaina pääsen häntä katsomaan.

      Tästä tuli lyhyt postaus, yritän tosissani ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoitella useammin. Hyvää yötä, ihanat! <3 P.S. Kuuntelin pitkästä aikaa Anssi Kelaa tässä kirjoittaessani: https://www.youtube.com/watch?v=hqg96jIP_do