Baking – before and nowadays
Vilpoista
sunnuntaita, ihanat! Tänään
on ainakin meillä päin käynyt pureva vinkka, mikä saa pakkasen
tuntumaan suunnilleen 30 asteelta.. Tavallinen Suomen talvi, siis. ;)
Tänään ajattelin kertoilla
teille leipomisesta ennen ja nyt.
Olen
aina
pitänyt leipomisesta kovasti (aloin
leipoa äidin kanssa pipareita muistaakseni 4-vuotiaana), mutta
sairastuttuani – arviolta silloin 12-vuotiaana – leipomiseen tuli
erilainen ”sävy”. Siihen asti olin aina maistanut tekemiäni
leipomuksia ja ennen kaikkea nauttinut niistä. Anoreksian hönkiessä
niskaan leivonnaisten syöminen ja niistä nauttiminen oli
mahdottomuus. Juhlatilanteet olivat erityisen hankalia, kuten
monessakin
postauksessa
olen
kertonut.
Muistan
osastojaksoa edeltäneen kesän erityisen hyvin: leivoin kuin hullu,
mutta kun äiti tai joku muu ehdotti maistamista, kieltäydyin
jyrkästi. Miksi
ihmeessä? Koska
kuten niin monesti olen sanonut, minusta tuntui, että
en todellakaan ansainnut herkkuja; en edes, vaikka olisin käynyt
tunnin hikilenkillä ilman vettä.. Syy oli myös, että leipomukseni
sisälsivät usein ”kiellettyjä”
aineita, joiden
niin kovasti pelkäsin aiheuttavan lihomista.
Nykyään
rakastan
edelleen leipomista, se asia ei ole muuttunut miksikään.
Mutta se, mikä on muuttunut parempaan suuntaan, on
että nyt syön kaikkea leipomaani. Aluksi gluteenittomien
leipomusten teko oli hivenen hankalaa (vatsani ei siis kestä nykyään
muita viljoja kuin täyskauraa), myönnettäköön, mutta kun siihen
harjaantuu, reseptit osaa melkein ulkoa. Ja makuun se ei vaikuta
lainkaan, ainoastaan koostumus on hivenen sitkeämpi kuin
”tavallisessa”! Ongelma vain on, että kun asun yksin, enkä
kuitenkaan niin hirveästi makeaa syö,
pakastin
on kovilla.. :D
Leivontaa
tänään, seuraavan postauksen omistan kymmenelle hieman
omituiselle faktalle
itsestäni. Hyvä yötä ja voimia alkavaan viikkoon, ihanat! <3 P.S. Seuraava kappale on omistettu rakkaalle poikaystävälleni (jonka kanssa minulla muuten tulee tiistaina vuosipäivä): https://www.youtube.com/watch?v=SsL7JD10HmM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti