Becoming an aunt

Kiireistä sunnuntai-iltaa, ihanat! Tämän tervehdyksen ensimmäinen sana paljastaa, miksi edellinen postaus on ilmestynyt viikko sitten. Olen nimittäin viimeisen kuukauden (tai pari?) juossut miltei joka ilta paikasta toiseen kuin päätön kana.. Siksi pian koittava tauko töistä tuntuu ajatuksena enemmän kuin houkuttelevalta! Mutta, nyt asiaan. Tänään tarinoin siitä, miten ihanalta tuntuu olla täti.

                      Minusta tuli täti lokakuun alussa, eli tädin kullannuppu on nyt hieman yli kaksikuinen. Ja hän kasvaa ja kehittyy aivan hurjaa vauhtia! Heti kun näin ensimmäistä kertaa kuvan veljenpojastani, aloin kutsua häntä pieneksi ihmeeksi (mielestäni jokainen lapsi on ihme). Tämä pieni ihme on oppinut jos jonkinlaisia ”temppuja”; ensimmäinen – hampaaton – hymy sulattaa jokaisen sydämen. Kullannuppu sai nimen marraskuussa, eivätkä tädinkään silmät säilyneet kuivina tuon tilaisuuden aikana.. Minua harmittaa, että asumme toisistamme niin kaukana (minä täällä Oulussa, hän toisella puolen Suomea), mutta aion silti olla pienokaiselle niin hyvä täti, kuin mahdollista. ♥

                      Jaahas, aika haraa taasen vastaan, joten tämä taitaa jäädä jälleen lyhyeksi.. Siitä huolimatta hyvää yötä ja kauniita unia, rakkaat lukijat! ♥ P.S. Omistettu pienelle ihmeelle: https://www.youtube.com/watch?v=g-rhHabuPLA