What if..?

Eettistä ja moraalista sunnuntaita, ihanat! Ei ole totta; olen näköjään kirjoitellut tänne blogiin viimeksi pari kuukautta sitten - ja se hävettää.. Toivon kuitenkin, että ette tyystin lakkaa lukemasta blogiani, vaikka postaustahti sen kuin hidastuu. Opintojen pyörä on nyt pyörähtänyt kunnolla käyntiin, samoin äidin sytostaatit, joita annetaan ensi keskiviikkona neljännen kerran. Taistelija voi - tällä hetkellä - uskomattoman hyvin: heinäkuisessa leikkauksessa halkaisijaltaan 8-senttinen kasvain saatiin kokonaan pois, eikä äidillä ole sen jälkeen ollut kipuja oikeastaan lainkaan. Myös avanteeseen äiti on suhtautunut tosi hyvin (välillä huumorillakin) ja oppinut käyttämään sitä. Maksa-arvotkin olivat kuulemma parantuneet, eli remissio jossain vaiheessa vaikuttaa lupaavalta. Mutta vaikka - tai ehkä juuri siksi - kaikki on tällä hetkellä paremmin kuin hyvin syövän nujertamisen suhteen, minua pelottaa. Eihän minua pitäisi pelottaa, kun syöpähoidot varsinkin täällä Oulussa on maan huippuluokkaa ja paranemisprosentti on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana hurjasti? Minua kuitenkin pelottaa; entä jos lokakuussa siintävä syntymäpäivä jää äidin viimeiseksi, tai tuleva joulu on hänen viimeisensä..? En ole uskaltanut ajatella asiaa tarkemmin, mutta toisaalta tällaiset ajatukset kuuluvat siihen, että oppii ehkä aavistuksen paremmin sietämään sitä ahdistavaa epävarmuutta, jota syöpä aiheuttaa. Itse asiassa, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, huonoina päivinä (silloin, kun anoreksia ottaa "niskalenkin"), poden syyllisyyttä siitä, että ajattelen edes sitä mahdollisuutta, että äiti ei kestäisi hoitoja.. Onneksi kuitenkin hakeuduin uudelleen terapiaan (jo huhtikuun lopulla), ja hankin itselleni läheisille tarkoitetun tukihenkilön, kun käytiin vanhempien kanssa syöpäinfossa elokuussa. Tukihenkilölle voin soittaa/lähettää s.postia aina, kun negatiiviset ajatukset ottavat liiaksi vallan, oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Kieltämättä välillä on tullut olo, että haluan rynnätä ulos luennolta, kun sana "syöpä" edes mainitaan..
      No voi kökkö, tulipa tästä melkoisen sekava postaus (jossa oli jonkin verran myös vanhan toistoa).. Toivottavasti postauksessa säilyi kuitenkin edes jonkinlainen punainen lanka. Hyvää yötä aivan jokaiselle - nyt tämäkin nuori nainen painaa pään tyynyyn, jotta jaksaa huomenna opetella anatomiaa latinaksi! <3 P.S. Ihana: https://www.youtube.com/watch?v=33kvoj9tkZk